Jetta

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

2012-03-06T14:58:00.000+02:00

Kauniin maaliskuisen päivän kunniaksi tempaisin itseni ja koirat sekä hyvän ystäväni Nikonin (joka on lainattu Maijalta kiitos!) mukaan peltolenkille. Hanki kantoi meidät kaikki ja tytöt pitivät hauskaa leikkien. Paitsi Tara, joka ajatteli, että kevät tulee nopeammin kun syö lunta.

Jetan normipäivä kotona. Zzzzz raikuu koko talossa, rentoutuminen sohvalla on parasta mitä tytöt tietää!

2v 8kk seisotuskuva! Siitä on tullut niin ... massiivinen? Komea kuin mikäkin!

A sense of warmth is tapping at the door!

2012-03-03T12:17:00.000+02:00

Koko lauma odottaa innoissaan lumien sulamista! Se tarkoittaa uusien aktiviteettien alkua meidän elämässä.

Ensinnäkin alkaa operaatio Jetan kestävyyskunnon kohotus. Laiskistunut otus on saatava nyt liikkeelle, selvästi agilityn vähentyminen on laskenut neidin kuntoa. Pyöräillen olisi tarkoitus alkaa kohottamaan koiran kuntoa; kestävyyttä sekä voimaa. Kai sitä itsekin alkaa enempi juosten liikkumaan kun tiet sulaa.

Toisekseen aloitetaan jälkiharrastus ihan uusien siipien kera! Työttömänä tylsistyneenä väsäsin jälkikepit ja harjoitellaan aluksi sisätiloissa keppien ilmaisua. Kunhan lumet sulaa, päästään pellolle harjoittelemaan itse jälkeä, ihan alkeista aloittaen. En osaa vielä sanoa, onko ikinä tavoitteena kisata, mutta ainakin sen verran tosissaan harjoitellaan, että tästä tulisi ihan kunnon harrastus meille.

Uuden pakastimen myötä saatiin vihdoin kunnolla hankittua lihoja. Kauppahallista kävin ostamassa kaikki hevosenlihat mitä irti lähti (anteeksi muut lahtelaiset) ja Maikin lemmikkikellarista 6 kiloa muita lihoja sekä uutuutena porsaan lihaisia kylkiluita. Saas nähdä kuinka neidille maistuu!

Uutta ulkonäköä blogissa!

2012-02-26T10:42:00.000+02:00

Sainpas vihdoin ajatuksistani kiinni ja toteutin uuden ulkoasun! Vielä ei kovin keväistä tästä tullut, mutta saattaapi olla että kuukauden päästä kevät inspiroi taas tekemään uuden vihertävämmän ulkoasun ;) Kommentoida saa, miten toimii, miltä näyttää!

Me ollaan taas treenattu! Ja saan kyllä olla neidistä ihan ylpeä. Se on taas osoittanut olevansa oikein mainio harrastuskoira.

Perjantaina tokoiltiin pienellä porukalla, kera Maijan ja Viivin. Jetan kanssa tein hyvin sekalaista treeniä, miksauksen seuruuta, kakeja, jääviä, odottelua, kapulaa, ruutua ja luoksetuloa. Neiti teki todella hyvällä vireellä ja ei olisi malttanut lopettaa! Sen työvireys on kasvanut todella paljon, helpottaa kummasti tokoa ajatellen. Ylemmissä luokissa se vireystila täytyy pysyä ja positiivista, että kehitytään sen asian suhteen!

Lauantaina käytiin pikaisesti agittamassa Asikkalassa. Todellakin pikaisesti. Treenasin Jetan kanssa ehkä .. 7 minuuttia? Se riitti meille. Rata oli simppeli ja nopea, me treenattiin äänetöntä rataa eli keskittyminen pelkkään kehonkieleen. Koira jaksoi tehdä kaksi nopeaa rataa, jonka jälkeen väsähti. Eipä suotta enempää jankattu, teki oikein hyvin ja se riitti!

Tokotyttö

2012-02-18T16:43:00.000+02:00

Paljon on tapahtunut since last update!

Sunnuntaina 12.2. kävimme jäällä lenkkeilemässä Emman, Ninnin ja Avan kera. Oli mukava tavata sukulaisvalkkarineito, vaikka tytöt eivät kovin paljoa innostuneetkaan leikkimään. Jetta taisi yrittää olla vähän tosikko nuoremman seurassa ;)

Lauantaina 18.2. startattiin taas virallisissa tokoissa! Tällä kertaa suuntana oli Sysmä, jossa alokasluokassa oli "jopa" viisi koirakkoa.

Paikkamakuussa jännitin niin paljon, että oisin voinut vaikka hetkeksi luovuttaa sydämeni pois. Rentoutusmantran hokeminen mielessä auttoi unohtamaan sen, että olen kokeessa ja koirani todellakin tekee paikkamakuuta onnistuneesti. Hurraahuudot kaikui pääni sisällä, kun aika päättyi ja koira tapitti edelleen maassa. Meille vaikein liike onnistui, kerrankin!

Tosin onnistumisen tuoma itsevarmuus kostautui sitten loppukokeessa. Jouduin heti ensimmäisenä kehään makuun jälkeen. Seuruut meni kohtalaisen okei, tällä kertaa Jetta oli paremmin messissä kuin viime kokeessa. Ajatukset oltiin saatu kehän sisäpuolelle, jes! Liikkeestä maahanmenossa en kaiketi ollut tarpeeksi jämäkkä ja Jetta tarjosi seisomista. Tyhmänä en tajunnut katsoa taakseni ja toistaa käskyä, joten se meni sitten nollille. Luoksetulo oli kympin arvoisesti suoritettu, mutta liukas lattia sai koiran juoksemaan hitaammin ja tuomari otti siitä pisteen. Liikkeestä seisomisessa ei taas ollut mitään ongelmaa, Jetta todella näytti että kyllä hän sen osaa. Ehkä vähän liiankin hyvin omistajan mielestä.. Estehyppy oli myös yksi iso mysteeri. Esteessä taisi olla jokin todella erikoinen tuoksu, koska Jetta ei edes lähtenyt hyppyyn ensin, vaan meni varovaisesti esteen tuo haistelemaan sitä. Toisen käskynkin jälkeen koira vain palasi luokseni, mutta ennenkuin liikkeenohjaaja ehti lopettaa suorituksen, Jetta lähti kuin lähtikin varovaisesti, kuin vasten tahtoaan, ylittämään esteen. Pisteet vain ropisi, mutta eipähän mennyt ihan nollaksi.

Loppujenlopuksi saimme 156,5 pistettä ja hävisimme luokkavoiton puolella pisteellä. ALO2 ja kakkossijoitus, kerrankin saimme myös kotiinviemisiä palkinnon muodossa! Ykköstä ei vieläkään irronnut, mutta ehkä se kertoo siitä, ettemme ole vielä valmiit. Tai koira olisi, ohjaaja ei. Jännitystä ja outoja mielentiloja kokeen aikana täytyy hoitaa, ne täytyy saada kontrolliin. Se tarkoittaa siis lisää kisoja ja rutiinia tekemiseen kisapaikalla! Positiivista oli nähdä se kaikki edistyminen viime kisoista, kyllä me kehitytään, hitaasti mutta varmasti.

Pisteet (tuomari Ossi Harjula)

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 5
Kokonaisvaikutus 8

ALO2 156,5 pistettä

Jetta on hienoin tyttö ♥

Babysitter Jetta

2012-02-02T10:36:00.001+02:00

Harmikseni neiti ajatteli olla tänävuonna hyvin ajoissa ja aloitti juoksut muutama päivä ennen kisoja. Siis kisoja, joihin ei todellakaan päästy osallistumaan, joita oli odotettu taas muutama kuukausi ja ... joo. Ei voi minkää, narttukoiran kanssa elo on tällaista ja juoksut odotettavissa. Siispä Porvoo 29.1. alokasluokkastartti jäi välistä. Edelliseen kisakalenteriin tuli muitakin muutoksia, ei päästy mukaan Hyvinkäälle. Mutta seuraavina kisoina Sysmä sekä maaliskuussa Porvoo x2. Josko sieltä sitten TK1!

Kasvattaja soitti tuossa maanantaipäivänä, että pääsisinkö Jetan kanssa tuomarisessioihin mukaan hyvin lyhyellä varoitusajalla. Minäpä suostuin, joten tiistai-iltana ajelimme Renkomäen hallille. Kaksi tuntia, neljä harjoitustuomaria sekä hyvät eväät! Vapaaehtoistöissä on aina mainittava oikein loistava ruokatarjoilu :)

Jetta ei ole ollut pitkään aikaan kehässä ja hetken jo mietitytti, meneeköhän pipariksi. Neiti jaksoi seisoa pitkät ajat, vaikkakin loppuajasta viimeisellä tuomarilla alkoi osoittaa hyvin vahvasti merkkejä, että häntä hieman kyllästyttää tämä touhu. Todella hienosti kuitenkin jaksoi, siihen nähden että ollaan käyty vain yksissä virallisissa näyttelyissä ja muutamat mätsärit! Muutenkin olin ylpeä neidin käytöksestä hallilla vajaan kymmenen valkkarin joukossa. Yllättävän rauhallinen, vaikkakin piippausta kuului säännöllisin väliajoin. Se on selvästi tehnyt jonkinlaista henkistä kasvua, koska se jopa meinasi nukahtaa yhdessä vaiheessa siihen lattialle. Ihan uutta Jettaa tämä!

Älkää kysykö, miksi Jetta imettää possua tuossa kuvassa. Jetta on yleensä se tässä talossa, joka hankkiutuu mitä erikoisempiin asentoihin. Harvoin ne saa kameralle, mutta tämä saatiin ikuistettua.

Tokosta vielä pari sanaa. Kapulatreeni on ottanut tuulta siipiensä alle! Käytin aivojani ja kehittelin Jetan kanssa pienen vaihtokaupan. Minä tarjoan jotain, mitä se haluaa, ja sen pitää tarjota jotain mitä minä haluan. Minun panos: ruoka. Todellakin se himoitsee ruokaansa nykyään niin paljon, että seisoisi varmasti takajaloillaan jotta saisi sen. Neiti on viisas, yritti alkuun kaikkensa, että hänen ei tarvitsisi koskea kapulaan ja todellakaan tuoda sitä minulle. Jos Jetta saisi päättää, se vain nostaisi kapulan maasta, ei muuta. Mutta me ei mennäkään koiran säännöillä. Palkka tulee tasan siitä, että se hakee kapulan suuhunsa ja tuo se minulle eteen. Toimii ;) Avo-luokka, here we come! Mutta mites se piilopaikkis....

Valkoista vain

2012-01-19T11:02:00.000+02:00

Suuren suuri kisainnostus!

2012-01-15T12:10:00.000+02:00

Eilinen päivä agilitykilpailuissa Hyvinkäällä sai adrenaliinin virtaamaan minunkin suonissani siihen tahtiin, että pohdin jo vaikka minkälaisia kisasuunnitelmia koiralleni!

Aloitetaan agilitytreeneistä 7.1. Asikkalan maneesissa
Vapaavuorolla olimme kolmestaan minä & Jetta, Maija & Kida & Tara sekä Sandra & Sulo. Rata oli sinänsä melko simppeli ja minua ehkä vähän jännitti kuukauden tauon jälkeen palata radalle. Jetta oli ladannut kaikki akkunsa agilityä kohtaan ja powerista ei ollut pulaa. Okei, koiran ongelma tässä lajissa on se, että väsähtää melko nopeasti, jolloin vauhti hiipuu huomattavasti. Tämä on nähtävillä videolla, vauhti ei tosiaankaan päätä huimaa.

Agilityn suhteen .. haluaisin kilpailla. Palavasti. Mutta minua huolettaa koiran terveys ja mahdolliset selkäkivut sekä -ongelmat (tulevat/nykyiset/menneet). Pitkärunkoinen koira tuo omat ongelmansa agilityn harrastamiseen. Haluan edelleen ne luustokuvaukset ja säännöllisen hierojan - joihin kumpaankaan minulla ei ole varaa (työtön lukiolainen ei rahalla paljoa juhli). Ehkä keksin jonkun keinon, millä harrastaminen hyvissä puitteissa olisi mahdollista, toivottavasti.

Tokossa olen yltiöoptimistinen. Uskalsin jo todeta ääneen, että tokon SM-kisoissa meidän nähtäisiin mahdollisesti avomessa luokassa. Se riippuu täysin miten kevät ja etenkin tämä alkutalvi menee kisojen suhteen. Tarkoitus olisi kisata aktiivisesti helmi-maaliskuu ja saada se TK1. Sen jälkeen alkaisi armottoman armollinen AVO-treenaaminen, lähinnä niiden kapulaongelmien ja paikkamakuun hoitaminen. Otan ehdottoman linjan paikallaan olemisen suhteen jokaisessa tilanteessa. Kun koira kuulee käskyn 'odota', ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin kököttää paikallaan. Tätä tullaan treenaamaan niin monessa erilaisessa tilanteessa kuin mahdollista, etenkin silloin kun Jetta on todella innoissaan. Siihen innokkuuteen tarvitaan kontrollia, jotta voimme ikinä menestyä tokossa. Muut rakennuspalikat ovat hyvin kunnossa, mutta se pienen pieni kontrollin hitunen uupuu vielä. Mutta saamme sen kyllä kiinni määrätietoisella harjoittelulla!

Tokokoekalenterimme
29.1. Porvoo ALO (Harri Laisi)
5.2. Hyvinkää ALO (Harri Laisi)
18.2. Sysmä ALO (Ossi Harjula)
9.-10.6. Kuopio TokoSM (joukkuekisaan)

Uuden vuoden aloitus

2012-01-02T15:59:00.000+02:00

Jouluaika vietettiin rauhallisissa merkeissä kotona! Aattona juhlittiin meidän rivitalokodissamme (<3) koko perheen kesken. Itse hääräsin keittiössä (koirat siinä vieressä kuolaten) puoli päivää ja kun vihdoin saimme ruoan laitettua Maijan kanssa, niin paikalle saapui Maijan äiti kera suloisten pikkupommien. Myös oma äitini kävi paikalla jouluherkkuja syömässä, tosin ilman koiraa. Valitettavasti Repe sai jäädä kotiin, viisi koiraa oli jo melko paljon yksien seinien sisällä ja pienen Rosan juoksut eivät olisi edesauttaneet asian helppoutta.

En tiedä olenko täällä aiemmin maininnut Jetan ja Kidan yhteenotoista kotona, mutta nyt mainittakoon lyhyesti. Tässä viimeaikoina ne ovat ottaneet yhteen ehkä pari kertaa liikaa ja haavereita on sattunut itse kullekin. Syvennyimme pohtimaan mistä ihmeestä koirat ovat ottaneet nokkiinsa. Aiemmin syksyllä Jetta testaili paikkaansa laumassa puolustamalla "omaa paikkaansa pöydän alla" (joka todellakaan ei ole Jetan oma paikka) ärähtämällä Kidalle, joka todellakin vastasi ärähdykseen ja tappeluhan siitä seurasi. Tästä Kida sai hieman pelkoja isoa valkoista kohtaan, joka suin päin tuli päälle pari kertaa, ja kodin ahtaimmissa tiloissa Kida helposti ahdistui ja paineistui. Tämä pieni australialainen neiti on jostain syystä oppinut, että hyökkäys on paras puolustus ja kun pelko/ahdistustila kohoaa tarpeeksi suureksi, se aloittaa murinan eikä varmasti peräänny. Sinänsä erikoista, että tätä ahdistusta esiintyy vain sisällä tietyissä tilanteissa, mutta se on monen asian summa. Ulkona tytöt ovat parhaita kavereita ja jos sisällä asiat ovat hyvin, ne makoilevat mielellään lähekkäin ja ovat kuin normaalit koirat. Nyt monien tapojen muutosten jälkeen tilanne on alkanut parantua, Kida näyttää paljon henkisesti hyvävointisemmalta kuin aiemmin ja Jettakin on ollut enemmän oma itsensä. Elämä on toisinaan vaikeaa, kun on kaksi samanikäistä narttua saman katon alla, mutta on vain opittava elämään ja joskus ihmisten täytyy opettaa koirille, kuinka käyttäydytään missäkin tilanteessa toisten koirien kesken.

Uusi vuosi vaihtuu meillä kotioloissa! Koirat ei onneksi ole moksiskaan ampusisista, luojan kiitos. Uuden vuoden lupauksia ei meillä ole tapana tehdä, mutta tavoitteita ajattelin ehkä asettaa ensivuodelle!

Koiramaiset tavoitteet vuodelle 2012

- TK1 ennen koiran kolmevuotissynttäreitä olisi loistava asia!
- TokoSM alokasluokassa, toivottavasti saadaan joukkue kasaan
- Rallytokon alokasliikkeet kuntoon
- Jälkitreeniä aktiivisesti!
- Luustokuvaukset mikäli saan jostain rahaa sitä varten
(- Ylläolevan jälkeen jatkettaisiin agilitytreenejä)
- Agilitymöllikisoja
- Koiran terveydestä huolehtiminen ja toivon mukaan pysyisi mahdollisimman terveenä
- Vetotreeniä

Itseni koskien
- Jatkan samaa tahtia ja pyrin kasvattamaan kärsivällisyyttä yhä edelleen!
- Kova tahto olla rauhallinen ja viisas koirankouluttaja, joka ei pienistä hetkahda
- Enemmän juoksulenkkejä Jetan kanssa

Katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan! Rauhallista vuoden 2012 aloitusta jokaiselle :-)

Jouluna oli vielä kovin lumetonta.

Rauhallista joulunaikaa!

2011-12-24T10:54:00.001+02:00

Toivottaa Jetta ja omistaja laumoineen!

Does a one-legged duck swim in a circle?

2011-12-19T09:43:00.001+02:00

Uusi ulkoasu vihdoin päivitetty! Melko sinistä, toivottavasti silmänne kestää.

Meillä on taas ehtinyt tapahtua paljon. Tai no, paljon ja paljon, mutta kuitenkin jonkun verran. Jetta on ollut melko oma itsensä viimeajat, onneksi pysynyt myös terveenä! Yhden tassun kaluamista en enää laske sairaudeksi tämän koiran kohdalla, se on jo vakio, mikä on hoidossa.

Olen niin tyytyväinen, kun koirastani on tullut ahne. Ei eläissään ole himoinnut ruokaa noin paljon, mitä nykyään. Jetalla esiintyi useana aamuna nälkäoksentelua ja asiaan puututtiin muuttamalla ruokintakertoja. Neiti syö nykyään kolmesti päivässä ja on ollut hyvä niin. Ruokinta on edelleen kotiruokaa, lihaa (sika, nauta, broileri), luita (lähinnä broileri), sisäelimiä toisinaan, riisiä tai perunaa ja laaja valikoima vaihtelevia kasviksia yleensä kypsennettynä. Lisänä tärkeät vitamiinit. Koiralla ei ole ollut maha löysällä sitten sen jälkeen, kun kotiruokaa alkoi taas syödä ja sulavuus on todella hyvä (jätökset = olemattomat).

Vetovaljaita kokeiltiin juosten eräänä päivänä. Yleensä me hölkätään Jetan kanssa, mutta tällä kertaa juostiin ihan kunnolla. Alkuun naksuttelin ja palkkasin vetämisestä, kunnes koira alkoi hyvin pian vetää itse ja se laukkasi pitkän pätkän lujaa vauhtia. Huomasi eron vetovaljaiden ja normaalien valjaiden välillä - vetovaljaissa huomattavasti mukavempi vetää kun intoa löytyi välittömästi lisää! Hienoa. Kunhan ne lumet tulisivat, niin lähdetään pellolle vetämään pulkkaa :) Jos vaikka mamma pääsisi pulkan kyytiin, kun painoa on sen verran vähän, että sopii tämänkokoisen koiran vetotaakaksi.

Tokossa jummataan paikallaan. Turhauttavaa, kun kaikki alokkaan liikkeet ovat täysin moitteettomia, mutta paikkamakuu ei suju. En turhaan viitsi hinkata seuruuta tai jääviä liikkeitä, kun niissä ei vain yksinkertaisesti ole mitään korjattavaa. Paikkamakuu taas ei ole nopea homma opettaa toimivaksi, joten aikaa menee ennenkuin oltais oikeasti valmiita yrittämään uudestaan kisoja. En vain ymmärrä mikä siinä odottamisessa on niin vaikeaa. Sen hermot ei kestä, pää ei kestä, ymmärrys ei riitä siihen hommaan. Toistoja, toistoja, siis onnistuneita toistoja ja paljon. Jupjup.

Kuvaisaa materiaalia viikon parin takaa, kun sitä lunta oli hetkellisesti täällä etelässäkin.

Voittajafiilareita!

2011-12-05T21:36:00.000+02:00

Älkää vielä kuvitelko liikoja, että olisin Jettaa Voittajaan vienyt! Ihan ilman koiria oltiin viikonlopun reissussa Helsingissä. Lauantaina skipattiin Winner ja vietettiin vain ilta kaupungilla tyttöjen kesken. Sunnuntaiaamuna suunta Tikkurilasta kohti messaria! Kyllä siellä on vaan niin paljon mukavempaa, kun ei ole omaa koiraa. Ei stressiä, ei kiirettä, ei huolta. Käytiin Maijan kera tapaamassa paljon koiratuttuja ja toki rapsuttelemassa myös niitä tuttuja koiria! Shoppailuun käytettiin huolella aikaa etsien kaikki tarpeellinen. Mukaan tarttui:

* Vinkuva punainen pallo. Jetan lemppari!

* Lyhyt punottu hihna tokoa varten. Ihan pakollinen hankinta jatkoa varten.

* Vetovaljaat! Hetken pohtimisen jälkeen totesin ne aivan tarpeellisiksi. Aion talvella pistää koiran vetämään pulkkaa ihan harrastuksenomaisesti ja opettaa sen vihdoin vetämään juoksulenkillä, jotta voisin kutsua pientä juoksuharrastustamme oikeasti canicrossiksi (kyllä se neiti tarpeen tullen osaa vetämisen taidon, mutta ei käskystä tietenkään; yllättävän vaikeaa sen pienelle sielulle).

Vetovaljaat oli ihan perusmallia, harmailla fleecetoppauksilla, koko oli XXL (n. 65cm), joka riittää juuri ja juuri Jetalle. Sen suurempia ei löytynyt! Hurjan kurjaa, onko koirani oikeasti niin jätti :o Kotona sovitin niitä päälle ja koirani näytti lähinnä salukille sen jälkeen. Neiti yritti epätoivoisesti juosta ympäri kotia selkä köyryssä päällä olevia valjaita karkuun. Hölmö herkkis, se ei ole vieläkään tottunut edes normaalien valjaiden käyttöön, tuskin tulee koskaan täysin tottumaan.

Kunhan päästään käytännössä kokeilemaan vetovaljaita, niin lisää tekstiä (ja kuvia toivottavasti) tulkoon siitä sitten!

2 kokonaista ja kolmasosa

2011-11-25T10:35:00.000+02:00

Neidillä on ikää nyt 2v 4kk ja voi että hän on kasvanut hurjasti. Näin koiran aikuisiällä näyttää, ettei se siitä enää miksikään muutu, mutta kun vertaa yllä vuoden takaiseen ja tämänhetkiseen koiran olemukseen, niin ne ovat kuin kaksi eri koiraa. Nykyään koiralla on jopa kunnolla lihaksia, sen turkki on todella hyvässä kunnossa, sillä on massaa eikä ole mikään mininarttu :') Paino on pysytellyt hyvin siinä 31-32kg tuntumassa, mikä on oikein hyvä paino. Lihaisa ruokinta näkyy lihasmassan kasvuna, uskon että jotain apua on ollut myös niillä päivittäisillä Kidan ja Jetan juoksukohtauksilla. Nykyäänkin Koo ja Jii vetää metsässä aina lenkillä järkyttävät juoksutsembalot; siinä menossa agilityn vauhti ja ketteryyskin jää ihan kakkoseksi.

Valkoisen vatipään vuhkaisut

2011-11-22T15:03:00.000+02:00

Pitkästä aikaa raapustelemassa! Kuvattomia päivityksiä hyihyi!

Viikko pari takaperin vietimme viikonlopun maaseudulla Hämeenkoskella hevosia hoitamassa! Tallinomistaja lähti yönyli reissuun ja menimme Maijan & koirien kera maatilan emänniksi kahden päivän ajaksi. Omistaja kävi kokeilemassa 4v suokkiorin tuuppausta ja Jetta nautti täysin riemuin kirmailusta hevostarhoissa paskansyönnissä sekä kissojen jahtaamisesta ja Kidan kiusaamisesta!

Neiti on aloittanut karvanlähdön viikko sitten ja voin kertoa, ettei kodista löydy karvatonta paikkaa. Sitä löytyy jopa kahvipaketista, miten lie sinne joutunutkaan. Furminator on aika kova sana. Tuli vähän huonoon aikaan tuo karvantiputtelu, pakkaset alkaa tulla ja neidillä ei ole sitten enää yhtään lämmittävää pohjavillaa. Saa nähdä joutuuko hakemaan lainaan äidiltä Hurtan talvimanttelin, kunnes karva alkaa kasvaa taas. (Ihanaa, tää karvanlähtö meinaa aina sitä, että juoksut lähestyy 2kk sisään......).

Jetan etutassun kutina hiiltyi eilen aivan mahdottomaksi. Okei, neidin tuntien hän draamailee kovin paljon ja saa meidät ihmiset luulemaan että kipu on paljon pahempi kuin mitä se oikeasti on. Jokatapauksessa takaisin eiliseen; kutinan takia koiran stressitaso kohosi kyllä kattoon, stressiläähätys oli voimakkainta mitä ikinä olen tuolla koiralla tähän mennessä nähnyt. Tassua on puhdistettu niin Malasebilla, Betadinella, Basibactilla ja eilen illalla keksin laittaa sinne hieman koiran korvatippoja; lähinnä kortisonin takia, jotta kutina vähenisi. Tassu näyttää ulkoisesti jo paremmalle, mutta näemmä se vielä kutisee. Toivottavasti kutina vähenisi, jotta tassu saa parantua loppuun rauhassa.

Agilityuutisia! Tälläviikolla luultavasti loppuvuoden viimeiset treenit. Aion pitää ainakin joulukuun paussia agitreeneistä ja syitä löytyy ihan muutama tälle kohutulle päätökselleni; koirani on jo yli 2-vuotias ja agilitya harrastettu yli vuoden verran. Koirani pitäisi käyttää kuvauksissa, jotta näkisi onko selkä, kyynäret ja lonkat tarpeeksi terveet harrastamiseen. Silmä ja sydän ei olisi myöskään pahitteeksi. Lisäksi selkälihasvammaista koiraani pitäisi hierotuttaa vähintään kerta kuukaudessa, jos aion aktiivisesti harrastaa ja välttyä koiran todennäköisiltä lihaskivuilta. Mihinkään näistä minulla ei todellakaan ole nyt varaa, hyvä jos on varaa maksaa treenimaksua. Lisäksi kyllä - pelkään koirani nivelten puolesta. Olen kuullut ja nähnyt henkilökohtaisesti nivelrikkokoiria ihan tarpeeksi, myös saksanpaimenkoiria, eli oman koirani kokoisia ja -painoisia. En usko, että agilityn harrastaminen mitenkään edesauttaa nivelrikon ehkäisyssä ja valitettavasti kyllä haluan pitää koirani terveenä luonani mahdollisimman monta vuotta. Viimeinen syy agilitypaussille on treeniajankohta; 19-22 kestävät treenit ovat liian myöhäisiä nykyään, en oikeasti jaksa pysyä hereillä aikaisen heräämisen vuoksi enää noin myöhään. Huh, joo. Siinähän noita syitä tulikin. Heittäkää kivellä jos kuullosti ihan älyvapaille ja turhalle hösöttämiselle.

Pstt. Rakennekuvaa neidistä tulossa piakkoin. Huomenna?

Talven tuulet

2011-10-20T20:16:00.000+03:00

Tule talvi jo! Mulle alkaa riittää tämä ainainen kosteus ja lehtisade. Ja Jetan tassut tykkäis kylmästä...

Terveysuutisia. Kuten jo tiedätte, neiti on aikamoinen kehittämään aina mitä erikoisempia sairauksia. Ja tällä tekstillä en yhtään viittaa siihen, että hän itse mitenkään vaikuttaisi itse siihen kuinka sairas koira on. Neiti vaan ...... ei osaa olla terve. Tassukutina on etutassuissa pysynyt samanlaisena. Takana on kolme pesukertaa Malasebilla ja en nyt osaa sanoa auttaako vai ei. Kutinan aiheuttajan tulisi olla hiivaa, kuten viimeksikin, joten kaiken järjen mukaan vielä pari pesua Malasebilla ja vaiva on kontrollissa.

Hieman tulehtunut kynsivalli on parantunut myös! 2x päivässä pesu ja puhdistus Betadinella sekä basibact-voide tekivät hyvää työtä. Suurin huolenaihe tällä hetkellä on huulet. Tai se yksi huuli. Iholle on noussut jonkinmoinen kova patti, en tiedä onko se ollut jo pidempään siinä, mutta vasta eilen huomasin. Huulipoimuntulehduksesta eläinlääkäri mainitsi viimekäynnillä ja siihen hoitona vain puhdistus Betadinella. Nyt puhdistelen huulen ihoa 2x päivässä, katsotaan viikon päästä onko mitään tapahtunut. Iho-ongelmat eivät ole järin mukavia, jos huuli ei lähde paranemaan yhtään, niin pakko kiikuttaa koira taas eläinlääkäriin nähtäväksi. Kutina selvästi vaivaa koiraa, joten ei sen ole hyvä elää jatkuvissa kivuissa, ei todellakaan.

Treeni-asiaa! Ollaan treenattu taas viime päivät. Tokossa ei muutosta suuntaan eikä toiseen, joten siitä on turha läpättää enempää. Agilitytreenejä on ollut taas sallittua enemmän. Lauantaina 15.10. oli Maijan järkkäämä agitreeni aloitteleville koirakoille. Pari treenaajaa jäi pois syystä ja toisesta, joten haettiin omat koirat myös treenattavaksi. Treeniajasta oltiin kuitenkin maksettu jo, miksi heittää hukkaan! Jetan kanssa otin kontaktitreeniä, kaikilla mahdollisilla esteillä. Puomille meno oli taas erityisen vaikeaa, mutta onneksi into voittaa pelon! Kontaktit paranee, koira nyt jo tietää että siinä tosiaan pitää pysähtyä, voin itse ottaa etäisyyttä ja koira pysyy kontaktilla. Toistaiseksi joudun vielä käyttämään sanallista käskyä, mutta yritän senkin häivyttää pikkuhiljaa pois. Kepittely Korkeavireen hallissa oli kyllä yhtä kaaosta ...... Siis kepeissä ei mitään vikaa, mutta se pohja! Koirani on melko vauhdikas menijä ja tekonurmi ei todellakaan pitänyt sen tassujen alla. Meinasi liukastua jatkuvasti keppiväleissä. Huh. Taas sitä kiittää ah-niin-ihanaa Asikkalan maneesia, tuntuu jotenkin paljon paremmalta alustalta. Voisiko joku kehittää halleihin sellaisen pohjan, joka ei ole liukas koiran tassujen alla vauhdikkaassakaan menossa?

Jokatapauksessa. Illalla käytiin vielä Asikkalassa pikkutreenit ottamassa ja siitä onkin videota. Jetta näyttää niin hitaalle... Luultavasti sen takia, koska itse olen niin hidas! Koira tekee paljon nopeammin, jos minä olen sähäkkä. Mutta laitetaan nyt vaikka väsymyksen piikkiin tuo hitaus. Koira kuitenkin kepitteli tyylikäästi ja teki keinun hyvin rohkeasti.

Agin ja tokon lisäksi ollaan myös tehty namijälkeä! Nenänkäyttö on muutenkin Jetalle mieluisaa, joten aiotaan jatkossa säännöllisesti tehdä jälkiä ja kehittää koiran taitoja siinä lajissa. Verijälki on myös suunnitteilla, kunhan saadaan metsä minne tehtäisiin! Sekin on hakusessa. Muutenkin minua nyt innostaisi harrastaa koiran kanssa. Kokeilla kaikkea uutta! Rallytoko? ...

Mainioin sählä

2011-10-10T21:25:00.000+03:00

Tokotreenailuja keskiviikkona! Porukalla paimenet plus Tara, olimme Löytyn koirakentällä treenaamassa tokoa. Itse menin suoraan koulusta, Maija nappasi minut kyytiin. Tiesin jo siinä vaiheessa, ettei Jettaneidin treenistä tule juuri mitään, koska oli melkoinen sähellys päällä. Paikkamakuut feilasi niin tyylikkäästi, ettei saatu edes puolta minuuttia paikallaan. Koira oli yksinkertaisesti liian innokas. Pieni häpeäpilkku naamassa poistuttiin paikalta :')

Muutenkin Jetta on ollut todella ADHD viime päivät. Se esiintyy turhanpäiväisenä piippaamisena, lelujen kantamisena, - piilottamisena, ylipäänsä kaikenlaisena huomionhakuna. Mikään lenkki tai aktiviteetti ei väsytä koiran aivoja, vaan se on jatkuvassa vireessä. Sillä on aina tullut näitä kausia, se saattaa kestää pari viikkoa tai kuukauden, jonka jälkeen koira on taas kuin laama. Tiedä sitten mitkä hormonivaihtelut sillä aiheuttaa tuon.

Tokotreeneissä tuo ylikuumeneminen on kovin huono asia, mutta toisin on agissa! Oi jestas, perjantaina ja lauantaina oli taas koiran parhaat treenit ikinä.

Perjantain rata näytti seuraavanlaiselta:

Kiva! Koira ei enää osoittanut mitään pelkoa A:n ylösnousulla vaan suorastaan iloriemulla kiipesi sinne. Muutenkin radalla oli hyvin mahdollisuuksia irroittaa koira ja toisaalta 11-12-13 esteillä kädessä viemistä. Jetta irtosi loistavasti, teki kepit loistavalla vauhdilla eikä välittänyt minun sijainnista yhtään. Upeaa menoa kerta kaikkiaan.

Lauantain rata olikin hieman helpompi, kun itsenään treenattiin:

Jetta on todellakin nyt tajunnut, miten kepit tehdään. Oikea väli löytyy 99% varmasti ja vauhtia tulee hurjasti kun minä kannustan koiraa menemään. Nyt täytyy vain treenata vaikeita keppikulmia ja varsinkin toiseen väliin kääntyminen on vaikeaa pitkäselkäisellä koiralla. Kokonaisuutena meidän agittelut menee tosi hyvään suuntaan ja en heitäkään kaikkia toivonrippeitä nollaradoista vielä roskiin! Sit vaan lisenssiä ostamaan joulukuussa ...

-----------------

Laura heitti koiraisan haasteen! Kahdeksan satunnaista faktaa koirailusta. Vahinko kiertoon ja haastan Viivin&Leevin, Vilman&Miron sekä Emman&Avan.

1. Ensimmäinen oma, tai no lähes oma, koira on rottweiler Repe. Minä halusin koiran, ei mitään väliä minkälainen ulkomuodoltaan oli, kunhan se oli koira. Äiti oli tykästynyt enoni rotikkaan, joten hän halusi sitten välttämättä meille myös rottweilerin. Ja niin meille saapui syyskuussa 2005 9kk ikäinen urospentu, jonka koulutuksesta saataisiin kirjoitettua ihan oma kirja ......

2. Kautta aikojen olen ollut ikäni enemmän hevosfani kuin koirafani. En ole ikinä harrastanut mitään perinteistä Hopeanuoli-villitystä. Koirainnostus nousi ylös kuopistaan vasta kun se ensimmäinen oma koira saapui.

3. Ensimmäinen lempirotuni on ollut cockerspanieli! Kyllä minulle vieläkin kelpaisi spanieli 8)

4. Päädyin hankkimaan valkoisenpaimenkoiran koska a) silloiselle kumppanilleni kelpasi vain "koiran näköinen koira" b) olin ihastellut valkoisiapaimenkoiria netissä jo pidempään c) etsiessäni saksanpaimenkoiran kasvattajia törmäsin useasti valkkarikasvattajiin d) lahtelaisella kasvattajalla oli pentue tulossa sopivaan ajankohtaan e) lopullinen päätös syntyi, kun sain tietää että valkkari on pehmeämpi kuin saksanpaimenkoira. Voitte kuvitella että rottweileriin kyrpiintynyt ihminen haluaa mahdollisimman helpon koulutettavan seuraavaksi koiraksi! (Ja tästä helppoudesta voidaan olla taas montaa mieltä).

5. Jetta on mamman rakkain. Ei vaan ole toista sen vertaista koiraa. En edes tiennyt ikinä, että voi näin syvästi kiintyä koiraan. Jetalla on aina paikka sydämmessäni, se on varma. <3

6. Olen todella innokas agittaja ja seuraava koirani tulee varmasti kisaamaan myös agilityssä. Jetan kanssa on hyvä opetella ja seuraavan kanssa voin sitten ihan tosissaan ottaa alusta saakka! Olisi upeaa päästä joskus kolmosluokkaan saakka kisaamaan. Tai ylipäänsä sinne virallisiin..

7. Koirat saavat olla sängyssä ja sohvalla, mutta käskystä siirtyvät pois alta. Karvojen takia en kuitenkaan yleensä suosi koirien päästämistä sänkyyn petivaatteiden väliin, koska en tosiaan halua nukkua karvoissa ja allergiani ei tykkää hyvää.

8. Lempiasiani liittyen koiriin on lenkkeily. On mahtavaa yhdistää liikunta ja koirat, kaksi tärkeää asiaa yhteen. Pikkulenkkien kiertäminen on turhauttavaa, yleensä tykkääkin eniten lähteä pitkälle lenkille samoilemaan pitkin kaupunkia tai metsiä.

Kanada, Sveitsi ja Jenkit ottaa yhteen

2011-10-03T09:55:00.000+03:00

Noutaja ja paimenet, malttoivat hetken olla paikallaan ryhmäkuvaa varten agilityepisten jälkeen.

Eeeevil eye.

Kato nääääääin mä leikin sun kanssa! Chila parka :(

Tais mennä hiekkaa ........

Chila kuopassa. Nää vähän fiksummat katselee vierestä :')

Agimöllien huumaa

2011-10-02T14:38:00.001+03:00

Tosin ei ollut kyllä kovin huumaava päivä kun fiilis lattiassa. Kuitenkin! Tänään 2.10. oli Korkeavireen järjestämän epäviralliset agittelut. Osallistuttiin mölli/1-luokkaan ja minua suoraansanottuna kauhistutti viimekertaisten epäonnisten treenien jälkeen tulla kisaamaan. Tänään nähtiin, että puomiepisodi todellakin vaikutti koiraan, suostui kiipeämään A:lle vasta kolmannella yrityksellä (luojan kiitos että se kiipesi!). Rata muuten meni hyvin ja virheettömästi, minulla tuli vain pieni ohjauskämmi lopussa mutta koira ei onneksi välittänyt. Loppujenlopuksi hyvä vauhdikas rata. Virhepisteitä 10, ajasta ei mitään tietoa. Nyt vaan koira vaatii paljon positiivista kontaktitreeniä, puomi, A ja keinu, jotta päästään höpsöistä peloista eroon.

Eilen käytiin myös pitkästä aikaa taas eläinlääkäriä moikkaamassa. Tyhmänä ihmisenä yritin viimeiseen saakka uskoa, että korvakutina olisi vain jotain pientä ja ohimenevää, ehkä jostain ruoasta johtuvaa, mutta ei se vain ottanut loppuakseen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan; tuomiona hiivaa molemmissa korvissa sekä huulipoimuntulehdus. Korvatippahoitoa kolmen viikon ajan ja kontrollikäynti tarvittaessa. Lisäksi keskustelimme kaikista Jetan iho-oireista ja kokonaisuutena eläinlääkärin mielestä ne ovat allergiaan viittaavia oireita. Ne voisivat olla ympäristöperäisiä, esimerkiksi siitepöly, koska ovat tähän mennessä ajoittuneet aikalailla syksyyn/kevääseen. Ell suositteli allergiatestejä, mutta itse en vielä tiedä haluanko. Minusta tuntuu, että katson vielä ensikevään ja jos samat hiivaoireet tulee niin tassuihin kuin korviin, niin sitten allergiatesteihin samantien. Vielä en vain halua uskoa, että koira oikeasti olisi allerginen millekään. Sitäpaitsi, kuinka siedätät koiran esimerkiksi siitepölyyn? Sitä on _aina_ luonnossa, joka vuosi, eikä siitä pääse millään eroon. Joten toisaalta jokin ruoka-aineallergia olisi paljon helpompi hoitaa. Mutta nyt en halua maalata minkäänlaisia piruja seinille, joten jätetään allergiahöpsötykset sikseen. Pääasia, että koiralla on nyt lääkitys ja kutina paranee.

Ps. Kiitos eläinlääkärikulujen, meitä ei luultavasti nähdä enää tänä syksynä tokokisoissa. Raha :-( ei kasva puussa eikä työttömän taskussa.

Seuranmestaruuksia ja alokkaita

2011-09-30T11:56:00.000+03:00

Pitkä päivitystauko ollut! Aloitetaan agilitystä.

Olimme Kanavan Koirakillan agilityn seuranmestaruuskilpailuissa 14.7. Kaikille osallistuneille kuului kaksi rataa: agirata ja hyppyrata, molemmat kakkosluokan tasoisia. Minua todellakin jännitti, eihän me olla vielä edes startattu virallisia ykkösluokassa ja epiksissäkin on mennyt viimeaikoina vähän kurjasti. Agirata oli aika mukava ja suurella jännityksellä mentiin se läpi! Se taisikin auttaa keskittymiseen; nollarata ja muutama sekunti yliaikaa! Vau! Hyppyrata ei taas mennyt ihan putkeen. Sen piti olla helppo nakki, mutta minun keskittyminen herpaantui alussa kun Jetta nousi haistelemaan maata. 15 virhepistettä siltä radalta, tyhmiä ohjausvirheitä joissa koira meni yksinkertaisesti esteen ohi. Jupjup. Kokonaistuloksissa noin 17 virhepistettä ja kuudes sija.

Ensimmäiset viralliset tokot olivat 18.9. Kauniaisissa. Tuomarina toimi Kaisa Lähdesmäki. Yritin pitää koiran mahdollisimman iloisena, jotta motivaatio pysyisi. Ennen paikkamakuuta olimme kuitenkin melko rauhassa ja hyvin neutraaleja, koska tiesin että liika innostus saattaisi pilata sen liikkeen. Ja niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi. 1min 40sekunnin kohdalla koira nousi ja iloisesti tuli luokseni hyppelehtien. Itsehän en voinut muuta kuin nauraa tilanteelle, oli sen verran huvittavaa. Neidillä oli niin hauskaa, ettei jaksanut maata koko kahta minuuttia :'D Jop, ei minun jännittäminenkään varmaan auttanut asiaa.
Yleisesti ottaen muut liikkeet menivät todella hyvin. Koira on vielä epävarma, osaa kyllä tehdä kun pääsee siitä epävarmuudesta kokonaan. Tuomarin mielestä koiran ajatukset on pidettävä kehän sisäpuolella. Meinaa vähän vilkuilu aina Maijaa ja se taisi häiritä tuomaria enemmän kuin koiraa.
Videota löytyy, kaikki suoritukset paitsi se paikkamakuu (joka olisi ollut todella katsomisen arvoinen).

Pisteytys meni seuraavanlaisesti:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 0
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8

Ruokaisaa asiaa!
Jetta on laihtunut, mikä on toisaalta hyvä asia. Tosin nyt sillä tuntuu kylkiluut aivan liian selkeästi omaan makuuni, joten ruokamäärää kasvatetaan. Tämänhetkinen ruokinta on 3-4dl Brit Caren light-nappulaa, 500g raakaa lihaa (yleensä nauta) sekä 200g kypsää riisiporkkanaa. Vitamiinilisää annan toisinaan. Koira syö ihan hyvällä ruokahalulla, ei ole enää niin nälkäinen, että hyökkisi Taran ja Kidan päälle ruoan takia, joten tällä mennään jatkossa!

Loppuun vielä rakennekuvaa 2v 2kk neidistä. (Kyllä, se on kopioitu facebookista, koska kuvat eivät olleet tällä koneella jolla nyt kirjoitan). Pätevä neiti on saanut massaa ja sen luusto on kehittynyt niin paljon vuodessa! Ei voi olla muuta kuin ylpeä näin kauniista neidistä.

Training.. training 15% complete

2011-09-10T13:19:00.000+03:00

Voittekin arvata mistä päivitys koostuu tälläkertaa! Aloitetaan sunnuntaista.

Tokotreenit su 4.9. Löytyllä, häiriönä Maija&Kida
Oli kuuma! Ja se kertoo jo melkein kaiken, koira ei jaksanut tehdä juuri mitään kovin tiiviisti. Seuruu oli kamalaa, laiskaa, eikä edes pallopalkka motivoinut ja voittanut lämmintä keliä. No mutta mihinkäs se tukala olo yhtäkkiä menisi. Paksuturkkisen koiran huono puoli! Tehtiin sekasikiönä vähän kaikkea ja Jetta yritti parhaansa mukaan huijata minulta vain pallon. Työnteko oli ihan toissijainen homma. Mutta neiti yllätti hakeutumalla itse ruutuun ihan ilman käskyjä! Kartiot olivat kauempana kentällä ja pidimme taukoa koirat vapaina - Jetta kekseliäänä muisti että tuonne kartioiden keskelle menosta saa aina pallon, joten hän sinkosi sinne. Ovela neiti :-)

Agilityepikset Pennala 7.9.
Minä skippasin lukioiltani kisojen takia, hyi! Suunnattiin Pennalaan Maijan (Kida & Tara) ja Sandran (Sulo) kanssa. Oli kova hinku kisoihin, joten mentiin treenailemaan epiksiin, itse myös vähän sillä silmällä että näkisin missä mennään Jetan kanssa, kuinka ollaan kehitytty sitten viime kisojen. Nojoo. Ilmoitin koiran ihan suosiolla vaikeimpiin luokkiin, 1lk ja 2-3lk, molemmissa kisasimme ja oli mahdollisuus sijoittua. Tosin en halunnut sijoittumisesta mitään paineita, joten tehtiin ihan treeninä molemmat.
Ensimmäinen rata oli aika kuraa! Minun takiani. Kaikki meni hyvin kepeille saakka, kunnes koira tuli kepeiltä väärästä kohtaa ulos (syynä minun hieman hidas epävarma kävely). Jännitys aiheutti muistikatkoksia, ohjausvirheitä ja muita tyhmiä mokia omalta osaltani, koirassa ei mitään vikaa! Otti kontaktit hyvin ja teki juuri niinkuin mamma ohjasi. Video on ihan kamala, mutta julkaisen sen silti. Kuvauksesta kiitos Maija!

2-3lk rata meni paljon paremmin! Ykkösradan virheitä en enää toistanut ja olin itsekin paljon rennompi. Oikeastaan yhtä unohdusta ja väärälle esteelle ohjaamista lukuunottamatta rata oli todella hyvä! En vaan voinut uskoa, että A-pelkoinen koirani suuntaa mieluummin A:lle kuin putkelle (jotka olivat vierekkäin), joten luotin liikaa koiraan. Kyllä se silti kiipesi A:n huipulle ja siitä tuli hylky. Kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän rataan molempien osalta! Minä saisin mennä toki nopeammin radalla, jolloin koirakin liikkuisi reippaammin. Videon kuvauksesta kiitos Sandra!

Tokotreenit to 8.9. Löytyllä, häiriönä Maija &Kida/Tara sekä Niina & Maisa/Kira.
Jee! Hyvä sää, tarpeeksi viileä, joten löytyihän se koiran osaaminen taas. Menossa mukana kokoajan, mitähän me treenattiin, jopa yli tunnin ajan ja koira jaksoi! Toki pidettiin pieniä pausseja välillä, mutta kokonaisaikana nää tais olla pisimmät tokotreenit aikoihin. Kapulan kanssa harjoiteltiin sivulle tuloa (noudon opettaminen taaksepäin ketjuttamalla). Ruutua otettiin kosketusalustan kanssa ja ilman. Kaikki toko alo-liikkeet, menivät todella hyvin lukuunottamatta sitä, että koira ennakoi sivu-käskyn parissa liikkeessä! Sitä täytyy siis hioa vielä ennen kisoja (niin mitä kisoja! Siitä myöhemmin). Lisäksi temputin Jettaa: ryömiminen alkaa näyttää jo ihan hyvältä!

Joo, niin. 18.9. meidän ensimmäinen virallinen toko ALO startti!

Agilitytreenit pe 9.9. Asikkala, ohjaajana Nenne
Kerrankin maxikoirat ensimmäisenä, joten Jetta sai treenata ihkaensimmäisenä. Se oli jopa vähän hämmentynyt, kun pääsi suoraan autosta maneesiin. Rata oli mielenkiintoinen, käytettiin kaikki koirakillan putket! Jopa neljä kappaletta siis. Kaikenkaikkiaan treenit meni melko loistavasti! Pientä hiomista ja kikkailua harjoiteltiin eri kohdissa, mm keppien lopussa ohjaajan salamannopeaa puolenvaihtoa. Koira jaksoi tehdä hyvin, kunnes alkoi selvästi väsyttää; se näkyy aina siinä, että putkeen meno hidastuu ja hidastuu. Puomin kontaktit oli hyvät! Loistavat virheettömät kepit, Jetta hakee jo hyvin kepeille heti kun kuulee käskyn "kepit". Loistotyttö :-)

Tänään lauantaina vielä agitetaan vähän Asikkalassa itsenäisesti.

Jetta kävi puntarilla 10.9. ja painoi 31,5 kg! Ei se siis lihavaan päin ole enää yhtään! Paksu karva ja löysä nahka antaa vain vaikutelman, että koiralla olisi ylimääräistä tavaraa vatsassa.

Eri-pätevä agikoira!

2011-08-31T21:05:00.000+03:00

Blogin ulkoasu (vihdoin) päivitetty! Toivottavasti silmänne eivät sulaneet siihen edelliseen rumuuteen.

Viime perjantaina agitreenejä katsoneilta olisi voitu kyllä periä vähän maksua niin hienon sirkusesityksen katsomisesta. Onnistumisia koettiin ja sen rinnalla maisteltiin myös hiekkaa. Nenne oli tehnyt meille ihanan pitkän kieputteluradan, jossa tuli paljon vaikeita asioita meille.

Jetta oli kyllä liekeissä ja jaksoi treenata tosi kovalla vaihteella pitkään, kunnes väsyi. Eihän tää mikään työkoira olekaan, joten tehdään sen verran mitä koira jaksaa. Kepittely oli loistavaa ja muurin hieno heittokäännös renkaalle onnistui myös todella hyvin. Jetta ei meinannut taaskaan irrota putkiin, joten se vaatii treeniä jatkossakin paljon. Meidän kompastuskivi radalla oli 13-14 väli, putkelta esteelle. Minun täytyisi juosta tuhatta ja sataa, jotta ehtisin valssata vauhdissa ja olla ennen koiraa esteellä 14. Muutaman turhan toiston jälkeen saatiin ihan ok-suoritus, siinäkin paljon korjattavaa. Mutta minkäs teet, kun on iso koira rattaissa! Ai, täytyy teille varmaan mainita myös se hiekan syöminen. Ajauduttiin Jetan kanssa samalle kurssille kuin laivan konsanaan ja kompastuin koiraan - kaaduin sen päälle ja siellähän me oltiin turvallaan maneesin hiekassa molemmat. Ei ole helppo laji tämä agility! :D

Muuta puhetta Jetasta. Neiti on syönyt tyytyväisenä lihariisimössöä ja on saanut ihan kiitettävästi massaa. Tosin se kaikki on ylimääräistä, joten on sanomattakin selvää, että Jetta on laihiksella nyt. Meillä on pieni yhtälöongelma: Melko rasvainen liharuoka lihottaa koiraa > ruokamäärää pitäisi vähentää, jottei koira liho > jos ruokamäärää vähentää, koira on entistä nälkäisempi ja äkäisempi > tuloksena vain ruoasta ärhentelevä nälkiintynyt valkoinenkarhu. Mietinnässä on nyt, että mitä Jetan ruoka tulee jatkossa olemaan. Puolet kevyttä nappulaa ja puolet lihariisiä? Pysyisikö sillä anaalirauhaset kunnossa ja koira ei kuitenkaan lihoisi? Kaikista paras olisi pelkästään lihariisimössö ruokana, koska tällöin koiralla oli a) silmät/rähmiminen kunnossa b) ruokahalu korkealla c) jätökset pieniä (> anaalirauhasvaiva kunnossa). Sitä ei kuitenkaan voi tällä hetkellä pelkästään koiralle syöttää, koska en halua lihavaa vyöryvää mukamas-agilitykoiraa, joka ei jaksa liikkua, kun läskit painaa.

Ainiin. 11.9. ollaan menossa agilityn piirinmestaruuskisoihin! Erittäin jännittävää :3

Pikakuulumisia

2011-08-30T10:49:00.000+03:00

Johanna ja Maija sekä Jetta, Kida ja Tara (sekä lauman luikerot Häjy ja Kupla) ovat muuttaneet! Koko viikonlopun kestänyt muuttorumba on vihdoin ohi. Koirat olivat kovin stressaantuneita jatkuvasta häsläyksestä, mutta nyt vihdoin kun tavarat ovat melko lailla paikallaan, niin koiratkin tuntuvat ottavan paikan omaksi kodikseen ja malttavat rauhoittua.

Suurempaa koiraisaa päivitystä on tulossa pian. Uusi ulkoasukin kolkuttelee jo ovella (vihdoin!), sitä saatte odotella ainakin iltaan/huomiseen.

MH-kuvausta ja agitreenejä

2011-08-21T18:05:00.001+03:00

Jah! Aktiivinen viikko, tai viikonloppu, ollut meillä! Sunnuntaina oltiin MH-luonnekuvauksessa Riihimäellä, järjestäjänä Suomen Beauceron ry. Kuvaajina Riitta Liimatainen ja Mikael Laine.

Kuvaaja tulkitsi tulokset sanallisesti jotakuinkin näin: "Jetta on selvästi sosiaalinen koira, joka hyväksyy vieraat ihmiset, muttei rakasta niitä. Pientä pidättäytyväisyyttä havaittavissa. Antoi vieraan taluttaa vähän matkan päähän, kunnes halusi takaisin omistajan luo. Ei ollut kovin innokas leikkijä eikä lähtenyt vieraan leikkiin mukaan ollenkaan. Etäleikissä ei kiinnostunut lainkaan leikkijästä, vaan pysytteli omistajan luona. Ei kiinnostunut vieheestä ollenkaan. 3 minuutin paikalla olossa istui rauhassa, ei osoittanut hermostuneita elkeitä lainkaan, mutta tarkkaili silti ympäristöä aktiivisesti katseellaan. Pelästyi haalaria sekä räminälaitetta, tuli tutkimaan niitä omistajan rohkaisun avulla. Ei jäljellejäävää pelkoa. Osoitti uhkaavia eleitä aaveita kohtaan, haukkui, murisi, karvat pystyssä. Pysytteli omistajan takana/sivulla kokoajan. Alkoi pelätä selvästi kun aaveet lähestyivät ja peruutti hieman, ei kuitenkaan lähtenyt pois omistajan luota vaan pysyi siinä turvassa. Meni itsenäisesti tutkimaan aaveen lopuksi. Loppuleikissä oli havaittavissa hieman innokkuuden puutetta eli koira oli jonkinverran kuormittunut testin pelotteluista alkuleikkiin verrattuna. Leikin aikana ampumisessa keskeytti leikin, mutta palasi takaisin toimintaan."

Tulokset vielä kaavion mukaan:

1a KONTAKTI Tervehtiminen: Ottaa itse kontaktia
1b KONTAKTI Yhteistyö: Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c KONTAKTI Käsittely: Hyväksyy käsittelyn

2a LEIKKI 1 Leikkihalu: Leikkii, aktiivisuus vähenee
2b LEIKKI 1 Tarttuminen: Tarttuu esineeseen viiveellä
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu: Ei tartu esineeseen

3a TAKAA-AJO 1. kerta: Ei aloita
3b TARTTUMINEN 1. kerta: Ei kiinnostu saaliista
3c TAKAA-AJO 2. kerta: Ei aloita
3d TARTTUMINEN 2. kerta: Ei kiinnostu saaliista

4 AKTIVITEETTITASO: Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus: Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio: Ei osoita uhkauselkeitä
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus: Ei saavu avustajan luo
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu: Ei osoita kiinnostusta
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö: Ei osoita kiinnostusta

6a YLLÄTYS Pelko: Väistää kääntämättä katsettaan pois haalarista
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio: Ei osoita uhkauselkeitä
6c YLLÄTYS Uteliaisuus: Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus: Ei osoita kiinnostusta haalariin

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko: Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus: Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus: Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8a AAVEET Puolustus/aggressio: Osoittaa useita uhkauselkeitä
8b AAVEET Tarkkaavaisuus: Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c AAVEET Pelko: On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d AAVEET Uteliaisuus: Menee katsomaan kun ohjaaja on edennyt puoleen väliin
8e AAVEET Kontaktiotto aaveseen: Ottaa itse kontaktia avustajaan

9a LEIKKI 2 Leikkihalu: Ei leiki - osoittaa kiinnostusta
9b LEIKKI 2 Tarttuminen: Tarttuu esineeseen viiveellä

10 AMPUMINEN: Kiinnostuu laukauksista, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen.

-------------------------------

Perjantaina päästiin taas jatkamaan agitreenejä juoksuajan jälkeen. Ei päästy maneesiin treenaamaan, kun siellä on aloitettu remontti, mutta kyllä ne treenit onnistuivat ulkonakin! Perjantain lyhyt rata:

Harjoiteltiin paria tiukkaa kääntymistä. Varsinkin isoloikkaiselle Jetalle minun oikeanlainen kehonkäyttö edesauttaa nopeaa etenemistä radalla - hukkasekunteja tulee helposti kun iso koira tekee valtavan loikan eikä tiedä mihin suuntaan seuraavasti mennään. Puomin kontakteilla Jetta oli loistava! Se on vihdoin oppinut. Tosin tarvitsee vielä minun apuani, äänensävyä ja elekieltä, mutta silti edistystä on tapahtunut. Otettiin erikseen keppejä hypyn ja putken kautta, nekin meni loistavasti.

Lauantain itsenäinen rata yllä. Kovin pätevää menoa! Otettiin lähes äänettömästi, jotta keskityin pelkkään ohjaukseen ja elekieleen. Yleisesti ottaen Jetasta on tullut erittäin pätevä agilitykoira!

MH-luonnekuvaukseen!

2011-08-12T19:39:00.000+03:00

Lyhyenlänkä blogipäivitys:

Saatiin paikka varasijalta MH-luonnekuvaukseen Riihimäelle 21.8.! Vau, jännittävää. Kuvamateriaalia ei tule, koska menen yksin koiran kanssa sinne. Tuloksesta lisää sitten kun ollaan käyty :-)

Tie tottelevaisuuskokeisiin

2011-08-09T20:28:00.003+03:00

Meinasin otsikoita "Tie tottelevaisuusvalioksi", olisin voinut puijata teitä erikoisella otsikolla, mutta ehkä tuo kokeisiin-sana on hieman realistisempi.

Hieman vanhempaa kuvamateriaalia heinäkuulta! © Laura Pitkänen

Tänään treenailtiin pitkästä aikaa tokoa! On ollut juoksujen ja oman ajanpuutteentakia treenitaukoa. Se taas näkyi koiran vireessä! Ihan mahtavaa menoa. Palkkana käytän tokossa nykyään paljon palloa sekä jotain todella ubermahtavan tuoksuista namipalkkaa. Naksutin on myös kova sana.

Ensin sivu/seuruu. Annoin koiran tehdä työn, naksuttelin vain jatkuvasti oikeasta toiminnasta ja koira vain tekee ja tekee. Upea kontakti ja tiivis seuruu. Kunpa se olisi kisoissa samanlainen! Aina sopii toivoa :'D
Luoksetulo on melko nopea. Koira odottaa lähtövalmiina ja ampaisee lujaa matkaan käskyn kuultua. Osaa hyvin kiertää takaa suoraan sivulle. Tämä onkin ollut aina meidän vahvin liike.

Maahanmenoa olen naksutellut nopeammaksi ja koiran reaktiokyky paranee pikkuhiljaa. Edistystä siis huomattavissa. Lisäksi olen naksutellut paljon liikkeestä seisomista, jotta koira reagoisi salamannopeasti käskyyn. Siihen on vielä matkaa, mutta parantumista tapahtuu kokoajan kun vaatii ja saa koiran suorittamaan liikkeen onnistuneesti.

Estehyppyä ja paikkamakuuta ei otettu tänään, mutta uskaltaisin sanoa, että ne on myös hyvin varmoja liikkeitä. Täytyy vain muistutella ennen koetta, jotta ei mene sekaisin agihyppyyn tai muuhun. Lisäksi tänään naksuttelin kapulaa ja vaadin vihdoin koiralta enemmän! Ja heti näkyy tuloksia ..... (minun vikana tuppaa olemaan, että jään junnaamaan paikalleen, en vaadi enempää = koira ei etene oppimisessa). Heittelin kapulaa parin metrin säteelle minusta ja naksuttelin kun koira ryntäsi sen perään ja nosti sen ylös maasta. Itse noutoa ei olla vielä treenattu ollenkaan. Haluan saada esineen pidosta erittäin vahvan, ennenkuin alan sotkea mitään noutoliikkeitä siihen mukaan. Kaukokäskyjä treenattiin myös, ne toimii hyvin lyhyeltä etäisyydeltä.

Yleisesti ottaen koiralla todella mukava vire treenaamiseen. Alan saada itsekin varmuutta lajia kohtaan ja kai sitä täytyisi nyt suunnitella syksyn koekalenteria. Tarkoitus olisi ilmota kerralla kolmeen alo-luokkaan ja ... toivotaan että onnistutaan saamaan niitä ykkösiä! Parhaassa tapauksessa koira on TK1 ennen joulua. En kuitenkaan nosta lippua vielä tankoon.

KALENTERIA

Pakko tehdä, tai muuten unohdan. Potkikaa jos ei ilmoita koiraani näihin!

4.9. Hollola (tuom. Marina Packalén)
11.9. Nastola (tuom. Ossi Harjula)
18.9. Hollola/Järvenpää/Hyvinkää (tälle päivälle riittää valinnanvaraa!)

Hassunhauskat videot

2011-08-07T13:26:00.000+03:00

.... kukin saa itse päättää minkä verran näistä irtoaa hupia! Luvassa on siis kolme agitreenivideota heinäkuulta. Onnistumisia ja ... ei niin onnekkaita suorituksia. Enjoy.

Anteeksi päivittämättömyyteni. Koirallani on juoksut olleet ja ei olla kovin suuria asioita harrastettu, koska Jetan mamma aloitti kokopäiväiset työt.

Ravintosuunnittelua

2011-07-17T14:45:00.000+03:00

.. olen harrastanut tässä viime päivät kirjanlukua, laskelmien tekoa, pohtimista ja vähän lisää pohtimista. Väsäsin nopeasti jopa taulukkolaskennalla laskurin, jolla saa helposti arvioitua ravinnosta saadun sulavan valkuaisen, rasvan ja energian sekä sen riittoisuuden koiran kokoon nähden.

Vaikeinta ruokinnan suunnittelussa on päättäminen: se, että kuinka paljon annat mitäkin raaka-ainetta koiralle. Omat päätöksesi vaikuttaa koiran terveyteen ja vasta viikkojen kuluessa voi nähdä ruokinnan vaikutuksen koirassa. Siksi päätökset ovat painavia ja ne on tehtävä huolella.

Suurena apuna on toiminut Merja Hellemannin ja Petri Marjetan kirja "Koiran ruokinta". Sieltä olen saanut ne faktat, että kuinka paljon koira tarvitsee mitäkin ravintoainetta elääkseen ja kehonsa ylläpitoon.

Jetan ruokinta tällä hetkellä on täysin nappulatonta. Ensimmäinen kokeiluerä kotiruokaa on seuraavanlainen: päivittäinen ruoka on 500-600g naudan jauhelihaa, 150-200g keitettyä kesäkurpitsaraastetta sekä 250g keitettyä riisiohraa, plus vitamiinikivennäiset jotka haen apteekista (.. ja lasken kuinka paljon niitä annan). Määränä tuo on melko suuri, 900-1000 grammaa ruokaa, mutta otetaan huomioon, että kyseessä on 31,5 kiloinen melko aktiivinen harrastuskoira. Sillä mennään jonkun aikaa, katsotaan alkaako koira lihoa, laihtua, pysyykö sopivana. Toivotaan parasta!

Suurensuuri blogipäivitys!

2011-07-13T19:55:00.000+03:00

Nyt mulla on kuulkaas paljon asiaa! Tulee rankka päivitys :-)

Jetta-neiti on täyttänyt 2 vuotta! Myöhäiset onnittelut toivotamme myös muille Cool River-sisaruksille.
Sen kunniaksi neiti päätti myös tiputtaa kaikki karvansa. Kaljurotta odottelee myös juoksuja alkavaksi, käytös alkaa muuttua narttumaisempaan suuntaan.

Ruoka-asiaa.
Jetta söi 3 kiloa Cibaun kala-riisiruokaa. Alkuun vaikutti todella hyvälle. Loppujen lopuksi tulos on seuraavanlainen: maistuvuus kohtalaisen hyvä, ruoka upposi, mutta korvat alkoi kutisemaan. Eli ei enää kalaa tälle koiralle. Nyt ostin toiveikkaana säkin Golden Eaglen energiaruokaa, josko koira sitä söisi. Eip, pelkkää nappulaa koira ei kurkustaan alas saa. Muutenkin, koko nappulansyöttöhomma alkaa tuntua tämän koiran kohdalla niin väkinäiseltä, että minä ja muutama muukin ihminen on sitä mieltä, että Jetan ruokintaa pitää viedä barffisuuntaan. Nimellistä täysibarffia ruokinta ei tule olemaan, mutta sisältäen lihat, riisin, kasvikset, sisäelimet, luut. Ostamani 7,5 kiloa nappulaa syötellään vähitellen pois ja siirrytään niinsanotusti kotiruokintaan.

Terveys-asiaa.
Tosiaan, korvien kutina alkoi uuden nappulan syötön aikana. Se on nyt vähentynyt, joten voin todeta että se Cibaun kala-riisiruoka aiheutti jonkinmoisen allergisen reaktion Jetassa. Allergiaoireiksi epäilen itse myös huulien kutinaa, tosin se on jatkunut jo hyvän aikaa ennenkin. En tiedä, osaa sanoa onko se sitten allergiaa, vai kenties sikaripunkki päässyt taas niskan päälle. Jokatapauksessa huulien kutina on selvitettävä, eläinlääkärireissu edessä taas. Jetalla alkoi pari viikkoa sitten outo ontuminen; ontuu etujalkojaan, enemmän toista, mutta vain kovalla alustalla. Lähinnä kivi/hiekkatiellä. Nurmikolla ei minkäänlaista ongelmaa. Tarkemmin tutkittuani koiran jalkoja, huomasin, että anturat olivat kuluneet lähes puhki. Etutassujen anturoiden reunoissa oli myös punoittavaa ihoa, jonka kosketusta koira aristi. Ontumisen voisi selittää näiden kahden vaivan kokonaisuutena; kuluneet anturat ja lievästi tulehtunut iho anturan reunassa. Tämän lisäksi tassut kutisevat hieman hiivasta; sen vuoksi meillä tassut pestään säännöllisesti Malasebilla. Hiivanongelma on kuitenkin pysynyt kohtalaisen hyvin kurissa. Kaiken hyvän lisäksi, Jetan selkä on lievästi kipeytynyt agilityharrastuksestamme. Olemme viimeaikoina treenanneet vähemmän ja olen keskittynyt koiran lihashuoltoon liikunnalla, selkä on jo huomattavasti parempi. Lisäksi koirahieroja saa tutkia tapauksen ja kertoa itse oma mielipiteensä Jetan selän hoidosta.

Harrastus-asiaa.
Minä niin kovasti haluaisin viedä koirani kisoihin. Mutta tällä hetkellä turha haaveilla siitä, koska olen syötellyt tuolle vielä antibiootteja anturan reunojen tulehtumisien takia. Tokossa koira on alokasluokkaan täysin kisavalmis. Olen lomalla hionut maahanmenon ja liikkeestä seisomisen nopeutta ja seuraamista on naksuteltu paljon. Nyt olisi otollinen aika metsästää niitä ALOykkösiä, mutta valitettavasti sairastelujen takia emme vieläkään ole päässeet korkkaamaan ensimmäistä virallista aalokasluokkaa. Agilitytreenit ovat olleet kesätauolla, tosin olemme käyneet välillä itsenäisesti treenaamassa. Jetta on kehittynyt huimasti tämän puolen vuoden aikana, kun olemme treenanneet Kanavan Koirakillan ohjaajien hoivissa. Minäkin olen treenannut paljon kehonkäyttöä. Jetta alkaa olemaan agilityssäkin valmis ykkösluokkaan, tosin kontaktien hiomista täytyy tehdä viikoittain.

Luonnetesti alkaisi periaatteessa olla ajankohtainen nyt, kun koira on 2-vuotias. Mutta haluan viedä tuon herkkiksen ensin MH-luonnekuvaukseen ja olemmekin varasijalla 20.-21.8. Riihimäen kuvaukseen. Toivottavasti pääsemme sinne! Luonnetestiä harkitsen sitten MH-kuvauksen tulokset pohjalta, onko se edes tarpeellinen tämän koiran kohdalla. Terveyskuvaukset, lonkat kyynäret polvet selkä sydän silmät, on suunniteltu tälle syksylle/talvelle.

Siinäpä oli paljon asiaa Jetan elämästä tällä hetkellä. Iihania kuvia ja agivideoita lisään seuraavassa päivityksessä.

Mökkikuvasaastetta

2011-07-10T15:31:00.000+03:00

Here you go! Vihdoin Lahdessa, kuvat koneella ja muokattu. Vakavampaa blogitekstiä tulossa myöhemmin tänään, kun jaksan keskittyä itse kirjoittamiseen.

Kasa karvaa kirmailee landella!

2011-07-04T13:58:00.002+03:00

Arvatkaa mitä! Olemme saapuneet maalle. Jetta ja omistajainen lähtivät viikoksi mökkeilemään ihanaan Itä-Suomeen, Enonkoskelle/Ihamaniemeen. Samalla tulee vierailtua kaikenmaailman sukulaiset ja kumminkaimanserkut läpi täällä savonmaalla.

Neiti rakastaa vapaana kirmailua, harmi vaan, ettei leikkikavereita juuri ole. Jetta joutuu tyytymään risuihin, palloihin, kiviin, kärpäsiin ja.. pyyhkeisiin. Niiden riepottelu onkin uusin juttu ja sepäs vasta neidin mielestä hauskaa onkin.

Kuvajaisia otan paljon, mutta koska olen tyhmä enkä muistanut ottaa kameran usb-johtoa mukaan, saan ne koneelle vasta kotiLahdessa. Sittenpä tulee blogiin kerralla kuvaisa päivitys.

-----

Vielä agipäivitystä! Lauantaina oltiin liitämässä itsenäisesti kera Maijan ja koirien (Kida, Tara, Rosa ja Jetta). Kuuma päivä, joten ei viitsitty himotreenejä pitää, vain yksittäisiä esteitä lähinnä. Jetta oli niiiin mainio! Oikeasti. Kepit menee niin tajuhyvin, etten ees käsitä. Okei, ei osaa vielä(kään) hakea oikeaa väliä, mutta sitten kun osuu oikeaan, niin loput kepit suoritetaan todella nopeasti. Se vihdoin osaa irtaantua myös kepeillä, eikä ole riippuvainen minun vauhdista/sijainnista. Puomia ja keinua otettiin itsenäisesti. Kontaktitreeni oli kova sana ja sekin alkaa tuottaa tulosta! Hiljaa hyvä tulee. Kyllä mä kohta se lisenssin ostan, älkää huoliko! Ja sitten ilmoittelen meidät kisoihin, kunnes rahat loppuu. Okei?

Kesälomailua

2011-06-23T14:58:00.007+03:00

Looongweiler

Vanhoja kuvia päivityksen pohjustukseksi!

Jetta ja omistajansa ovat majailleet äidin luona lomailemassa muutaman päivän. Täällä Jetan seurana on äidin 6v rottweileruros Repe sekä kilpikonna Kille! Mitään sen suurempia ei olla tehty, vähän temputeltu ja tokoiltu pihamaalla. Yritetty rentoutua, joka on tosin osoittautunut Jetalle äärimmäisen vaikeaksi tehtäväksi (töhöti töhöti - piip piip piip - töhöti töhöti).

Innostuin jo siitä, että ensiviikolla on agiepikset, mutta tajusin että ne menevät päällekäin treeniemme kanssa! Treenit voittaa kisat. Seuraavat agikisat on vasta heinäkuun puolivälissä.

Ruokauutisia! Jetalla on kokeilussa nyt Cibaun kala-riisiruoka.

Toks ja Aks

2011-06-19T11:44:00.002+03:00

Tokoepiksissä torstaina 16.6. Nastolassa! Me mentiin kuitenkin sinne. Jetta alokasluokkaan ja koira oli taas ihan muissa maailmoissa ennen kisaa. Paikkamakuu oli superi, koira pysyi hienosti! Paitsi siirtyi lonkalleen juuri ennen ajan päättymistä >..< Oltiin ekana vuorossa yksilösuorituksessa ja ... niin. Seuruut oli aika kökköä katsottavaa kaikilta osin. Koira haistoi Maijan hajun hieman kauempaa ja lähti villisti juoksentelemaan ulos kisa-alueelta. Hetken se seikkaili siinä ja sitten malttoi tulla luokseni .. siitä hyvästä toinen seuruu täysnolla. Muut liikkeet sujui kiitettävästi, treenauksen vähyys näkyi hennosti, mutta samalla sitä tajusi, että koira on kuitenkin kehittynyt. Estehyppy oli oikein bueno, kun sitä oli samana päivänä harjoiteltu.

Luoksepäästävyys 9 (nousi ylös)

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 8

Seuraaminen taluttimetta 0

Maahanmeno 9

Luoksetulo 9

Seisominen 8

Vapaahyppy 9,5 (puolikas pois siitä, että koira istahti vinoon)

Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 143, ALO2

Ei ollut kovin kehuttavat kisat nämä. Videoita on, niitä tulee ehkäpä myöhemmin.

--------

Agitreeniä eilen Asikkalassa! Itsenäisesti käytiin treenit hoitamassa, Jetalla oli tavoitteena kontaktit sekä äänetön ohjaus, plus keinu yksin. Äänetön ohjaus onnistui äärettömän hyvin, hienoa vauhdikasta siksakkia vedettiin putken ja kahden hypyn välillä. Taitava koira! Kepit äänettömästi 2x täydellinen nopea suoritus, ihan mahtavaa! Puomilla treenattiin kontakteja .. not so good. Alkupään kontaktilla tein itse hidastuksen, johon koiran tulisi reagoida ja hidastaa, ettei missata sitä kontaktia. Toimi ehkäpä 50% ajasta, täytyy treeniä enempi sitäkin. Loppupään kontakti oli ihan kamala, koira ei taas muistanut ellen minä tullut kädellä sitä pysäyttämään. Keinu meni muuten tosi hyvin, paitsi ensin Jetta sekoitti sen puomiin ja loikkasi sieltä vauhdikkaasti alas. Sen jälkeen pari onnistunutta keinua ja treenit päätettiin hyvillä mielin.

Videotodistusta olisin halunnut agitreeneistä, mutta sitä nyt ei ole. Ehkä ensikerralla!

Nirsoilua ja kettuilua

2011-06-16T11:02:00.004+03:00

Ensin agilitysoopaa. Tiistain treeneissä pitkäpitkä rata ja paljon twistailua ja kääntyilyä. Päästiin jopa toiselle esteelle ja mokailtiin tyylikkäästi. Mutta alkusähellysten jälkeen päästiin vauhtiin. Keinu yksittäisenä pari kertaa, aika jees! Kontakti pitää vielä ottaa minun avuilla, koira tajua vieläkään pysähtyä itse. Kepit hyvin! Sitten alkoi muuri-putki-muuri sekoilu! Minä en lainkaan muistanut että mihin piti mennä, onneksi koira pelasti tilanteen sillä että jäi joka ikinen kerta kuuntelemaan sekoilevaa ohjaajaa! Koiraakin kehuttiin siitä, että on erittäin kuuliainen. Yleisesti ottaen aika jees! Itse sain paljon palautetta siitä että "TEE ENEMMÄN!" ja heti koira toimi paremmin. Tuppaan jäämään miettimään ja katsomaan mitä koira tekee ja unohdan itse tehdä sitten samalla. Huoh. No aloittelijan virheitä, kyllä sitä oppii.

Kotona ruokakuppi on melkoinen tabu taas. Aamuruoka, nappula, ei kelpaa. Koira katsoo pitkin nenänvarttaan kuppia - tai vaihtoehtoisesti ei saavu keittiöön aamulla ollenkaan. Liha ja muut herkut kyllä maistuu - taitaa nyt vaan jäädä koira periaatteen vuoksi pelkälle nappularuokinnalle. Lihaa saa sitten kun naput maistuu.

Ja sitten vielä eilisestä perseilystä puhetta. Iltalenkillä Jetta sai hepulin, kun huomasi pellon toisella puolella koiranlenkittäjän. Hämärä hahmo oli oudon näköinen ja koira reagoi siihen - ihan oikein tehty. Koira lähtee juoksemaan kohti hahmoa - väärin tehty. Johanna huutaa ja ravistelee purkkia - koira pysähtyy jossain vaiheessa ja tulee takaisin - oikein tehty. Koira menee kiinni hihnaan - oikein tehty. Tämän jälkeen kävellään hetki hihnassa ja ajattelin päästää Jetan takaisin vapaaksi ja katsoa että se pysyy luona. Positiivinen hyvä kokemus lenkin lopuksi, näin ainakin ajattelin. Samalla sekunnilla kun päästin koiran vapaaksi, se huomasi ketun n. 30 metrin päässä ja koira katosi sillä sekunnilla. Purkki ei auttanut, ois varmaan saanut maanjäristys tulla ja koira ei olisi huomannut mitään. Lähdin sitten Kidan ja Taran kanssa kävelemään pois päin - saa neiti sitten häpeillä yksin tuollaista tekoa. Meni pari minuuttia ja valkoinen salama juoksee takaisin meidän luo. Minäpä fiksuna ärjyn sille ettei tarvitse tulla ja käveltiin pois päin. Sitten kutsuin koiran luokse ja kehuin. Meillä ei tosiaan päde se sääntö, että saa rellestää ihanasti kettujen kanssa ja olla kuuntelematta omistajan käskyjä sekä tulla sitten takaisin kun itseä huvittaa. Ehei. Jos ei tule käskystä, niin ei tarvitse tulla ollenkaan. Koira oli aika vaisu tämän jälkeen, mutta vaikutti tosiaan siltä että jokin oli nyt kolahtanut sen päähän. Ehkä se vihdoin alkaa tajuta, että jos lähtee villisti juoksentelemaan, niin sepä johtaa laumasta hylkäämiseen. Ensikertaa odotellessa, luultavasti tänään iltalenkillä.

Jos lukijoilla on hienoja vinkkejä siihen, kuinka saada koulutettua ääliömäinen pienten eläinten (skaalalla hiiri-kettu) jahtaaminen pois, niin please, pelastakaa minut. Ei siinä muuten mikään huolestuttaisi, mutta jonakin kertana koira vielä juoksee auton alle kun ei näe mitään muuta kuin jahdattavan eläimen. Sitä en haluaisi käyvän, sen takia taistelen tätä äärettömän typerää viettiä vastaan.

Loppuun vielä uusi kuva tiimistämme. Ja me ollaan tänään kai menossa tokoepiksiin? En tiedä. Luultavasti.

Liitävät kilpailut Heinolassa

2011-06-10T11:49:00.003+03:00

Otsikosta arvaattekin, ta-daa! Eilen oli agilityepikset Heinolassa. Kisakalententeri on nyt virallisesti avattu, kun ensimmäiset kisat on korkattu hyvin tuloksin.

Paikalle lähdettiin koko autolastillisella porukkaa; Maija Kidan ja Taran kanssa, minä Jetan kanssa ja Erika kannustamassa. Muita tuttuja oli myös paikalla; Tinja-kessu omistajansa kanssa katsomassa, Leevi-valkkari & Viivuska kisaamassa sekä Miro-kessu omistajineen katsomassa.

Helvetin kuuma päivä, kastelin koiran ennen autoon lähtöä, matkalla kävi uimassa, paikan päällä sai vettä päällensä ja kisan jälkeen vielä kerran uimaan. Myös ohjaajien nesteytyksestä huolehdittiin hyvin. Ilmotin Jetan mölliradalle kisaamaan ja ykkösradalle harjoittelemaan. Oltiin ajoissa paikalla, joten itseasiassa olin ensimmäinen lähtölistalla :3 Cool! Vihaan odottamista.

Möllirata oli suht helppo, pari valssia, pari tiukkaa mutkaa. Jetta meni todella hyvällä vauhdilla! Puomin ja A:n jälkimmäiset kontaktit oli hieman hätäisiä, mutta en jäänyt puuttumaan niihin vaan jatkettiin matkaa. Muurilta koira tiputti pienen osan, joten siitä virhepisteet. Lisäksi ohjaajan virhe viimeisellä neljällä esteellä, videolta näkyy hyvin: käteni näyttää edelleen eteenpäin kahden hypyn jälkeen, vaikka olisi pitänyt laskea käsi alas ja kääntää kroppa, jolloin koira olisi ehtinyt kääntyä. Mutta ei haittaa! Tosi hyvä fiilis jäi.

Ykkösrata oli todella pitkä, videolla siitä on noin puolet! Kepeille hakeminen ei onnistunut yhtään (ei näy videolla), mutta kun saatiin oikea väli osumaan, niin koira teki täydelliset kepit. Palkkasin siitä. Edellisen radan virheestä opimme ja nyt tsemppasin koiran hyvään vauhtiin muurille, jottei palikat tipu. A:n kontakti oli taas huono, mutta puomilla sain hyvän! Edistystä siis. Jossain vaihessa minulla iski epäluulo ja huusinkin ääneen, että "mihin piti mennä!". Jostain yleisöstä kuului että "putkeen" ja sinne siis :') Ykkösradan loppu oli todella hyvä, mölliradan virheitä en toistanut siellä. Mahtavaa menoa koiralta, ohjaajakin oppii kokoajan! :)

Tuloksena kakkossija mölliradalta ja upea ruusuke (kisojen ja osallistujamäärään nähden hyvin hulppeat ruusukkeet...). Virhepisteitä kaiketi 10, aikavirheistä ei tietoa. Seuraavia epiksiä odotellessa!

Ruokapohdintaa

2011-06-08T09:59:00.003+03:00

Jetta on syönyt hyvän aikaa Jahti&Vahtia, vaihdellen energia, kanariisi, kevyt. Nyt lähes puoli vuotta sitä syöneenä näyttää olevan aika vaihtaa merkkiä. Syinä on lähinnä se, että koiran ulostemäärä on melko suuri ja eipä tuo väri ja koostumus (jota en ala tässä mainostamaan enempää) myöskään miellytä. Myös tämän ruoan syöttämisen myötä meillä alkoi ongelmat anaalirauhasten kanssa. Sen perusteella voin sanoa, että J&V Kevyt ei ole hyvä ruoka, ei sovi Jetalle. Tällä hetkellä on vielä syömättä arvioilta 7 kiloa kevytnappulaa, ne syöttelen pois lihan ja piimän kanssa.

Vaihtoehtoja jatkossa syötettävälle ruoalle on paljon! Barffi olisi ehdottomasti paras, muistan kuinka hyvänä vatsa koiralla oli, kun söi barffia 6kk - 1v (piti vaihtaa takaisin nappulalle, kun koira ei enää suostunut syömään lihaa). Nirson koiran kanssa on vaikea säätää ruokia, täytyy olla tarpeeksi variaatiota ja eri makuja, jotta koiran into syömiseen pysyy.

Luultavasti kuitenkaan emme aloita barffia (vaikka minulla nyt olisikin pakastetilaa!).

Nappulavaihtoehtoja olen pohtinut: Profine (adult large breed). Jetta söi sitä jonkin aikaa, oli muistaakseni ihan hyvä vatsalle. Myöskin äitini ruoansulatusvaivainen rottweiler Repe syö tuota nappulaa ja se on ensimmäinen nappu, jonka avulla koiran vatsa on pysynyt kunnossa.

Brit Care on myös hyvä vaihtoehto. Hieman hintava.

Nutra Nuggets, onko kellään kokemuksia siitä ruoasta?

Proformance (active adult) on ollut harkinnassa aiemminkin, mutta silloisen rahapulan vuoksi jouduin ostamaan halvempaa ruokaa.

Lukijat! Kertokaa mitä ruokaa syötätte omalle koirallenne, kuinka on sopinut vatsalle, entä nappulan maistuvuus? Otan ilomielin vastaan kokemuksia, herättäkäämme nyt kunnon koiranruokakeskustelu aikaiseksi!

Lisää agitreeniä

2011-06-06T21:10:00.001+03:00

Agivideo 4.6.2011

Video kertokoot tämän tarinan! Käytiin Maijan kanssa kaksistaan perustreenit vetämässä, eteenharjoitusta. Pöytää kokeiltiin ensikertaa. Huomenna taas ohjatut treenit!

Agilitytreeniä

2011-06-03T15:42:00.004+03:00

Tiistain treeneissä Ninan tekemä hurja rata näytti tältä! Valtavan pitkä ja valtavan eksoottinen ainakin meidän tasoiselle koirakolle. Etenkin ensimmäiset neljä hyppyä aiheuttivat päänvaivaa, mutta eivät oikeastaan koituneet kohtaloksemme, vaikka niin luulin. Paljon takaakiertoja, jotka Jetta suoritti ihan ookoo, paremminkin olisi kyllä osannut. Kepit saatiin hurjan vauhdikkaasti tehtyä ja putkeen lähetys kaukaa kepeiltä onnistui ihan ookoo. Irtoamisongelmia oli vielä siinä. A-esteelle otettiin hurja vauhti ja koira melkein lensi kontaktin yli .. ei hyvä. Mutta ensikertaa Jetta pysähtyi takakontaktille ilman että fyysisesti kädellä olisin pysäyttänyt sitä! Mahtavaa, se on oppinut. Nyt vaan tehokasta kontaktitreeniä jatketaan niin hyvä tulee! Rengas ei tuottanut ongelmia ja pussiakin kokeiltiin yksittäisenä.

Olin äidillä kylässä eilen ja ajattelin treenata siinä pihassa yhdellä esteellä takaakiertoja ja tehostaa koiran irtoamista esteelle kaukaa. Mielenkiintoisin harjoitus oli kuvassa oleva, sen oikeaa nimeä en tiedä (joku tätä lukeva osaaja nyt kommentoi ja kertoo mikä on käännöksen nimi!), mutta periaatteessa koira saadaan irtoamaan ohjaajasta poispäin esteelle. Jetta alkoi tajuta tätä vihdoin ja saatiin hyviä onnistumisia! Nyt voidaan ehkä hyödyntää tätä taitoa myös treeneissä radalla.

Kisakalenteria

2011-06-01T11:28:00.002+03:00

Voin vihdoin alkaa suunnitella kisakalenteria koiralle! Ollaan edistytty tokossa ja agissa siihen pisteeseen, että saatetaan uskaltautua näyttää naamaamme radoilla ilman suurta häpeää. Viralliset menevät heinä-elokuulle, koska meillä on vielä se piiiitkä antibioottikuuri päällä ja siihen lisätään vielä varoaika. Mutta epiksissä voidaan iloisesti käydä onnea kokeilemassa! :)

KESÄKUU

9.6. Agility, epävirallinen, Heinola (mölli ja 1. lk)

16.6. Toko, epävirallinen, Nastola (ALO)

22.6. Toko, epävirallinen, Orimattila (ALO)

28.6. Agility, epävirallinen, Orimattila (mölli ja 1. lk)

HEINÄKUU

6.7. Toko, virallinen, Tammela (ALO, ilmo 13.6. tuomari Ralf Björklund)

13.7. Agility, epävirallinen, Orimattila (mölli ja 1. lk)

23.7. Agility, virallinen, Mikkeli (1. lk agilityrata, JOS OLLAAN VALMIITA, ilmo 15.7.)

26.7. Agility, epävirallinen, Orimattila (mölli ja 1. lk)

ELOKUU

6.8. Agility, virallinen, Järvenpää (1. lk agilityrata ja hyppyrata, ilmo 29.7.)

20.8. Agility, virallinen, Hyvinkää (1. lk agilityrata ja hyppyrata, ilmo 12.8.)

22.8. Agility, epävirallinen, Orimattila (1. lk)

27.8. Toko, virallinen, Hyvinkää (ALO, ilmo 13.8. tuomari Hannele Pörsti)

SYYSKUU

3.9. Toko, virallinen, Jyväskylä (ALO, ilmo 15.8. tuomari Mauri Pehkonen)

TAI

3.9. Agility, virallinen, Janakkala (1. lk agilityrata ja hyppyrata, ilmo 24.8.)

11.9. Agility, virallinen, Nastola (1. lk agilityrata, ilmo 1.9.)

Suuret on suunnitelmat, toivon mukaan edes osa näistä onnistuu ja koira pysyisi terveenä!

Joensuussa!

2011-05-31T10:58:00.002+03:00

Olimme viisaalla porukalla viettämässä päiviä Joensuussa! Mukana oli team Johanna, Maija, Kida ja Jetta. Ihanasti saimme majoittua Lauran rottaisaan asuntoon! Päivät olivat varsin koirien täyteisiä, kohokohtana tietysti Minttu-sheltin 4-viikkoiset pennut. Tämä postaus on lyhyt, en suuria tarinoita ala kirjoittamaan, lähinnä nämä kaksi videota.

Ensimmäisessä älykäs Jetta ja ihana kivi taistelevat hiekassa.

> LINKKI 1. VIDEOON

Jälkimmäisessä Jetta ei vain kykene ymmärtämään, että mikä on rotta. Siinä oli meidän fiksulla valkkarilla ihan oma luontodokkari 24/7, rottaTV, neiti makoillen istuen rottia tuijottaen aktivoi itseään. Viisasta, huh?

> LINKKI 2. VIDEOON

Lääkkeitä ja lepoa

2011-05-24T14:33:00.000+03:00

.. pitäisi ainakin levätä, mutta ei Jetan mielestä.

Ollaan toivuttu ihan mukavasti leikkauksesta! Vakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa eli rahat takaisin, JAU! Ainoa hieman ällöttävä homma on se, että siitä lähtien kun Jetta heräsi nukutuksesta perjantaina, se on ollut ärsyttävä ADHD koira. Luultavasti lääkkeet, etenkin ne kipuisat lääkkeet, laittavat pään hieman sekaisin. Onneksi kipulääkitys loppuu huomenna ja koira saa taas rauhallisen pääkopan. Jatkuva hösääminen vie hermot ja energian omistajaltakin, varsinkin kun koiran pitäisi ollaa rennosti, eikä sählätä ympäri kaupunkia.

Tässä vielä kuvasatoa viimeviikon tokoepiksistä.

Omistaja yrittää kovin olla vakavana, kun koira revittelee vähän liikaakin.

Hammasleikkauksesta selvitty

2011-05-20T13:53:00.000+03:00

Tarinan taustalla: Jetalla todettiin murtunut poskihammas, joka tuli poistaa leikkauksella, jotta koira voi taas käyttää pureskeluun molemman puolen hampaita ja mahdollisesti hampaasta aiheutunut kipu saatiin pois.

Tänään oli se suuri päivä! Aamulla yhdeksältä auton nokka kohti Lahden Eläinlääkäriasemaa. Koira sai nukutuspiikin ja ette usko minkä metelin se piti! Eläinlääkärikin totesi, että onpa herkkä kun noin kovasti reagoi pieneen piikkiin. Koira sammui nopeasti, nostettiin se leikkauspöydälle ja minä häivyin paikalta itkemästä.

Yhdeltä menimme Maijan kanssa hakemaan Jettaa. Operaatio oli sujunut hyvin, koira oli jo hieman heräillyt (= nostellut päätään). Hintaa tuli reilu 350 euroa, eli halvempi mitä alunperin lupailtiin. Poskihammas P4 oli sahattu pois, ien tikattu umpeen. Se vuotaa vielä verta luultavasti huomiseenkin saakka. Koira heilautti häntää meidän nähdessään ja päästi pienen iloisen piip-äänen. Se oli ihan ulapalla, töttöröö, kunnon perjantai-päiväkännit saanut. Hoiperrellen se talutettiin autoon, hyppäsi ihme kyllä itse takapenkille matkustamaan. Ei se pystyssä jaksanut pysyä kunnolla, heti rojahti maahan jos piti seisoa hetki. Nyt koira nukkuu autuaasti sängyllä viltin päällä omassa rauhassaan, toipilas sai hienon ison hevospehmolelun (josta toivottavasti iloa irtoaa, kun koira on selväpäisempi)! Nyt viiden päivän vahva kipulääkitys ja 40 päivän antibioottikuuri.

Tämän tapahtuman johdosta meitä ei enää virallisissa näyttelyissä nähdä. Onneksi ehdittiin hakea edes yksi tulos ryhmänäyttelyistä. Olisin saanut halutessani eläinlääkärin ja Kennelliiton lausunnon poistetusta hampaasta näyttelyitä varten. Mutta hampaasta olisi pitänyt ottaa röntgenkuva (jotta voi todistaa, että poistettu hammas edes on joskus ollut olemassa) ja lähettää se kuva tarinoineen Kennelliittoon lausuntoa varten. Röntgenkuvalla oli hintaa ihan törkeästi ja tein pikaisen pohdinnan silloin aamulla ennen leikkausta: Ottaako vaiko eikö ottaa. Päädyin, etten tarvitse sitä. Parempi, että meidän näyttelyt on nyt näytelty, syyni olivat selvät. Vaikka Jetta olisikin ehkä pärjännyt tulevaisuudessa kehissä, niin koiralla ei ole minkäänlaista jalostusarvoa, koska on sairastellut niin paljon. Näyttelytittelit olisivat olleet olemassa vain pönkittääkseen koiran olemusta, ja totesin ettemme me tarvitse sellaista. Muutenkaan en ole niin paljoa näyttelyihminen, että minun olisi henkeen ja vereen saatava koirani kehään. Tämä oli niitti näyttelyiden hauta-arkkuun, mutta samalla toivon pilkahdus lisäharrastuksista. Nyt laitetaan ne näyttelyihin mahdollisesti käytetyt rahat hyödyllisiin harrastuksiin, kuten agilityyn ja tokoon, joissa tulemme toivottavasti kisaamaan joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tällaista meillä tänään. Kaikista tärkeintä on nyt se, että koira voi hyvin ja pysyisi jatkossa mahdollisimman terveenä.

Tulihan se sieltä, ALO1 !

2011-05-18T21:03:00.001+03:00

Heijaaa! Uskoin jo täydellisen katastrofaaliseen feilaukseen, mutta mieli puolimaassa lähdin tokoepiksiin Hollolaan tänään. Alokasluokka ja jännitys ihan valtava. Koira piippaa hermorauniona vierasta ympäristöä ja sähläystä.

Luoksepäästävyys 10.
Paikkamakuu 10. SE PYSYI! Se oli vinossa, mutta PYSYI MAASSA. Ah sitä riemua.
Seuraaminen kytkettynä 8½
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno 8
Luoksetulo 10
Seisominen 8½
Vapaahyppy 8
Kokonaisvaikutus 9 !!

Pisteitä yhteensä 177p, ALO1
Tuomarina Arja Heiskanen

Viimekerrasta olemme parantaneet huimasti ja olisittepa nähneet koiran riemun! Se oli niin innoissaan, teki kyllä kaiken todella onnesta soikeana ja innostui hieman liikaakin keulimaan sivulle tuloissa ja tarjosi myös kurre-liikettä söpösti siellä välissä. Todella mahtava fiilis jäi.

Tämä tarkoittaa, että joudun nyt alkaa etsimään.. virallisia kisoja kesäkuulle. Jatketaan innokkaita treenejä, hyvä tästä koirasta tulee!

Tokovideo

2011-05-16T14:29:00.000+03:00

Viimeisimmistä treeneistä videomatskua! Jetan mamma opetteli vihdoin itse videomuokkaustyökalun käyttöä ja teki tämän ihan omin pikkukätösin :3

Keskiviikkona 18. päivä on edessä tokoepis ALO-luokka, saas nähdä kuinka käy.

Kesäistä kuvasatoa

2011-05-15T11:25:00.000+03:00

Ei hammaskiven poistoa, vaan...

2011-05-14T11:29:00.001+03:00

Eilinen visiitti eläinlääkärissä oli.. melko masentava. Lähinnä koiraa ajatellen.

Olimme varanneet ajan hammaskiven poistoon, jota Jetalla on runsaasti oikealla puolella. Olin myös huomannut jo pidemmän aikaa sitten, että koira ei käytä oikean puolen hampaita puremiseen yhtä tehokkaasti kuin vasempaa puolta. Sanoin tämän eläinlääkärille. Hän katsoi koiran hampaita ja totesi, että poskihammas on murtunut ja se tulee poistaa leikkauksella. Kysyinkin sitten suu ammollaan, että kuinka se on voinut murtua. Hänen vastaus oli, että joko tapaturmaisesti, syömällä jotain kovaa, kiveä, keppiä, luuta, tai jos koiralla on luonnostaan huonot hampaat. Itse en ole kyllä koiran eliniän aikana nähnyt, että olisi hampaitaan mitenkään satuttanut eikä sillä eläinlääkärin mielestä huono purukalusto ikäisekseen ollut. Hammaskiveä oli kertynyt sen takia, kun koira ei tietenkään ollut pureskellut mahdollisella kipeällä murtuneella hampaalla.

Eläinlääkärin aika ei eilen olisi riittänyt kahden tunnin leikkaukseen, joten varasimme uuden ajan ensiviikolle. Leikkaus on perjantaina 20. päivä, heti aamulla puoli kymmeneltä. Voin kertoa, että itkettää jo valmiiksi, vaikka mitään hätää koiralla ei olekaan. Leikkaus, nukutus, on aina oma riskinsä. Kuulemma hammas on kolmijuurinen ja vaikea poistettava, joten he joutuvat luultavasti sahaamaan hampaan poikki. Toipumisen jälkeen koiran tulisi taas alkaa käyttää molempia puolia ja hammaskiviongelma olisi samalla ratkaistu.

Leikkauksen hinnaksi arvioitiin 400-500 euroa. Kävimme vakuutusyhtiössä äidin kanssa juttelemassa, korvaako vakuutus tätä ollenkaan. Koirien vakuutukset ovat hyvin suppeita hammasasioiden kohdalla ja he sanoivatkin, että korvaus on mahdollinen vain, jos eläinlääkäri toteaa, että hammas on murtunut tapaturmaisesti. Tämä onkin vaikea todistaa ja toivon vain, että eläinlääkäri näin kirjoittaa lausuntoonsa leikkauksen jälkeen. Muuten koko puoli tonnia menee omasta pussistani ja työttömänä minullahan tunnetusti raha ei kasva puussa.

Eläinlääkäri eilen vilkaisi vielä Jetan tassuja, kun sanoin, että kutina on tullut takaisin. Ei osannut sanoa vilkaisulla muuta kuin että jotain tassussa kasvaa ja antoi uuden Malasebin mukaan ensihoidoksi. Sanoi ottavansa näytteen tassusta leikkauksen yhteydessä.

Että tällaista meillä taas. Lisäksi Jetta rapsuttelee huuliaan (sikaripunkki uusiiko?), peräpäätään (anaalirauhaset täyttyykö taas?) ja koiran hermot on suoraansanottuna melko perseestä. Se piippauksen määrä eilen eläinlääkärissä odotusaulassa; istuimme rauhassa vieraassa ympäristössä, jonka ei tulisi olla kovin suuri juttu koiralle. Mutta tämä huutaa kuin syötävä, vaikka mitään ei tapahtunut. Miten musta tuntuu, että tämä koira vie itsensä hautaan ennenkuin luonto sen itse ottaisi. Joskus sitä vain toivoo, että olisi ostanut tervepäisen ja terveen koiran, mutta kukapa olisi tiennyt tästä yksilöstä. Suoraansanottuna lopettaminen on käynyt mielessä jo kahdesti, koira ei ole täyttänyt edes kahta vuotta. En ole kuitenkaan valmis luopumaan vielä. Mutta voin kertoa, että jos sama tahti jatkuu vielä pari vuotta, niin voin olla täysin toisissa ajatuksissa silloin. Siihen saakka pidetään lippu korkealla.

Kevään riennot!

2011-05-11T19:16:00.000+03:00

Taas pitkästä aikaa blogipäivitystä! On ehtinyt tapahtua paljon kaikkea.

Omistaja oli kumppaninsa kanssa Lontoossa neljä yötä ja sen aikaa koirat olivatkin iloisesti hoidossa. Jetta oli äitini luona, kuulemma pärjäsi hyvin, tavalliseen tapaansa seuraneitinä se kulki äidin perässä jokanurkkaan. Ja ai että sitä riemua, kun koira oli meitä vastassa juna-asemalla! Sitä piippauksen määrää.... ei voi sanoin kuvailla.

Ollaan treenattu tokoa, ainakin yritetty. Tähdätään epiksiin ja kun näyttää, että koira pärjää kisafiiliksissä, niin voidaan harkita virallista alokasluokkaa!

Ylläri ylläri, arvatkaa mikä Jettaa taas vaivaa! Heti, kun ilmat lämpenivät, alkoi taas tassujen kutina. Olen pessyt niitä nyt Malasebilla ja toivon mukaan saan sitä lisää eläinlääkäristä. Jumankauta mä sanon, jos tästä tulee jokaisen kevään ja kesän vaiva..... ........ .... Jetta pääsee tällä viikolla hampaiden puhdistukseen eläinlääkäriin! Kuulemma kallis operaatio, onneksi äiti lupasi maksaa sen. Saas nähdä saako koira pitää kaikki hampaansa.

Uimassa on myös päässyt koko koiralauma käymään! Mukkulan koiraranta on tuossa ihanan lähellä, siihen on helppo kävellä ja koirat pääsevät iloisesti puljaamaan vedessä. Voi sitä riemua, miten tuo uiminen voikaan olla niin hauskaa koirien mielestä.

Asteen verran enemmän haastetta

2011-04-27T11:26:00.000+03:00

Ainakin meidän tasolle! Otettiin 1-2 erikseen, kepit täydelliset, irtosi ihan hyvin jo. Siitä eteenpäin seuraava ongelma kohdattiin hypyillä 4 ja 5. Outo käännös Jetalle, harjoiteltiin ihan uutta ohjausta ja yksi kerta viidestä onnistui! Jopa. Mutta siitä on hyvä lähteä, eipä kovin suuresti voi olettaa koiran tietävän uusia kuvioita ilman treeniä.

Siitä eteenpäin meillä oli vain suuren koiran loikka-ongelmia ja A:lle Jetta ponnisti 1,5 metrin päästä, hädin tuskin osui kontaktin yläreunaan. Siihenkin saatiin hyvä vinkki, kuinka treenata jatkossa. Takaakierrot radan lopussa meni vähän taas puihin, koska koira ei yksinkertaisesti tajunnut mitä se TAKAA meinasi. Mutta se siis vaatii vain lisää opetusta.

Iloinen mieli koko ajan, neiti tavalliseen tapaan teki omia ihania piruetteja ja melko hyvin pysyi tehtävien välissä paikallaan. Ehkä se on jo tajunnut, että se paskansyönti tosiaan jätetään pois agilitytehtävistä ja keskitytään työskentelyyn! Jei.

Jetta used agility

2011-04-23T21:56:00.001+03:00

Jah, taas sitä on treenattu! Tiistaina ohjaajan kera, meni hieman metsään osa ohjauksista ja mm. keinulta hypittiin alas ihmeellisesti. Siitä ei kuitenkaan sen enempää. Tänään lauantaina itsenäisesti treenattiin ja Jetta oli tavalliseen tapaan innoissaan! Jetan mielestä agitreenit on ihania, koska a) siellä saa tehdä ihananmahtavan mamman kanssa kivoja tehtäviä b) siellä saa (ei saa) syödä hevosenpaskaa. Jokatapauksessa, näillä mentiin:

Alkuun otettiin ihan putkeen irtoamista ja sen jälkeen helppoa lyhyttä rataa. Keppejä ennen oli voitettavana hevosenpaskaeste ja se valitettavasti vei voiton kepeistä, joten otettiin ne sitten erikseen. Teki kepit loistavasti, paitsi kerran mokasin itse kun vetäsin liian pitkään henkeä ja en ehtinyt sanoa kep, niin koira lopetti. Irtoaminen kepeille .. nojaa, samaa tasoa kuin viimeksi.

Keppisuoritusten jälkeen vähän lisää pyöritystä. Takaakierto, jonka teki hyvin. Ei moitittavaa tässä tehtävässä.

Keinu otettiin erikseen, hihnan kanssa. Maija vielä helpotti keinun laskua, pääasia oli nyt vain, että koira pysyy kyydissä. Kerta molemmilta puolilta, kontaktit onnistui, koira pysyi keinulla ja se oli siinä! Positiivinen mieli niin koiralla kuin ohjaajalla.

Ostin Jetalle Lahti KV:stä uuden hienon pannan! Väriltään syvän vihreä, kultakoristuksin. Puolikuristava. 13€

Maija vissiin yrittää tehdä koiristamme apinoita .. Ei ollut kuulemma helppoa saada Jetta puuhun :'D En ihmettele.

Kaunis neiti! Ikää kohta jo 1v 10kk.

Ainiin! Oltiin me myös mätsäreissä 20.4., Lahdessa Jokimaalla. Koira käyttäytyi mallikkaasti, silti PUN ei sijoitusta. Handlaajana toimi Maija!

Möllitason tokokisailua

2011-04-16T18:55:00.000+03:00

Tänään 16.4. olipa meidän ihka ensimmäiset tokokisat! Nekin epäviralliset, alokasluokka. Järjestettiin Lahdessa löytynmäen koulutuskentällä.

Ensimmäinen failure tuli, kun menimme ilmoittautumaan. Ihmettelimme, kun mitään vastausta ilmoittautumissähköpostiin ei ollut tullut. Emme olleet listalla, vaikka olimme ilmoittautuneet .. öh maaliskuun alussa. Tämä selvä, vitutus nousi heti ja peitti allejäävän jännityksen. Päästiin kuitenkin onneksi mukaan vielä, numerolla 23 .... Muutama osallistuja siis!

Järkyttävä kahden tunnin odotus ennen omaa vuoroa, koira lepäsi lähinnä autossa ettei väsy turhaan. Virittelyistä huolimatta koira ei tuntunut olevan ihan menossa mukana, hieman omissa maailmoissaan.

Luoksepäästävyys oli hyvä. Häntä alkoi vispaamaan, kun tuomari lähestyi ja lopuksi peppu nousi hitaasti maasta. Siitä puoli pistettä pois. Eli pisteet 9,5.

Paikkamakuussa koira oli todella hämillään. Meni maahan yhdellä käskyllä ja jäi odottamaan. Heti kun olimme kävelleet odotuspaikalle, niin Jetta hytkähti paikallaan, kuin olisi ollut tekemässä luoksetuloa. Sekunti sen jälkeen koira nousi ylös nuuhkien maata, ei siis ymmärtänyt yhtään mitä piti tehdä. Kytkin koiran kiinni ja pisteitä 0.

Seuraaminen kytkettynä oli loistotavaraa! Ei oikeastaan mitään moitittavaa. Meni paljon paremmin kuin yleensä treenatessa. Pisteitä taisi tulla 9.

Seuraaminen taluttimetta .. öh. Alku oli huono, lähdin reippaasti ja Jetta jäi jälkeen. Hidastin ja ihmettelin missä koira luuraa ja silloin se hidasteli vielä lisää. Ajoittain pysyi rinnalla, muuten haahuili hieman perässä. Pisteitä n. 6-7. (EN MUISTA NÄITÄ ULKOA ja se tulospaperi jäi autoon. Olen laiska enkä jaksa hakea sitä sieltä.)

Liikkeestä maahanmeno. Tosi hyvä! Meni maahan, pysyi, malttoi odottaa. Mitähän tästä tuli pisteitä.. 9?

Siis älä tee näin.

Luoksetulo. Ihanaa, Jetan lempiliike! Ja se näkyi. Koira tuli vauhdilla, kiersi takaa hyvin sivulle istumaan. Täyskymppi!

Liikkeestä pysähtyminen. Siis mikä pysähtyminen? Seuraaminen oli vaisua ja stop-käskyn kuultua koira hidasti mutta hiippaili takana. Pysähtyi kun käännyin ympäri. Pisteitä 0.

Estehyppy. Hyppäsi hyvin, mutta esteen takana odotti joku hauska haju ja koira haahuili siinä hieman. Itseasiassa kiersi takaisin esteen toiselle puolelle. Pisteitä 6.

Kokonaisvaikutus 8. Jei! Pisteitä yhteensä reilu 120 ja ALO3. Tuomari käski kehua enemmän. Tiedän, että olin hieman vaisu, jännittynyt, ehkä hieman arkakin, mutta kun muistelee mistä tilanteesta lähdettiin liikkeelle, niin tajuaa että ollaan edistytty todella paljon! Koira vaatii rutiinia, lisää treeniä, häiriötreeniä ja lisää möllikisoja! 8)

Kohta ostetaan menolippu sikalaan

2011-04-13T17:57:00.002+03:00

Siis oikeasti, Jetta on ollut ihan täysi sika tässä pari päivää! Ottanut yhteen Kidan kanssa öö .. näkymättömistä asioista, riepotellut ja kuolannut kamerani (koira joka ei ikinä koske mihinkään ihmisten tavaroihin [paitsi hanskoihin ja kenkiin]), erittäin possumaisesti omii lelut itselleen ja hänen täytyy tunkea se pitkä kuononsa jokapaikkaan missä sitä ei todellakaan kaivata. Neidillä on juuri sellainen asenne "yhyy huomioikaa minut tahdon levitä eteenne rapsuttakaa minua omistan teidät". Pientähän tämä sinänsä on, mutta kyllä saa neiti nyt lopettaa tuon sikailun ennenkuin alkaakaan.

Pee äs. Eiliset agitreenit meni melko mahtavasti! Koiralla mahtivire ja itsekin onnistuin ohjauksissa 90-prosenttisesti. Heikkoutemme oli se, että Jetta ei lukenut minun kehonkieltäni tarpeeksi hyvin kokemattomuuttaan, joten se ajautui ihan ihme reiteille välillä. Musta putki oli taas hieman pelottava ja puomiltakin hypättiin alas. Jei. Mutta suuri ilo! Irtosi kepeille jo paljon kauempaa kuin viimeksi.

Nimellistä

2011-04-08T04:44:00.000+03:00

Aluksi minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä tulevan koiranpentuni nimestä! Voi jestas niitä nimileikkejä ja arvuutteluja, joista koskaan mitään tulosta edes saatu. Idea tämän koiran nimeen tulikin erään vanhemman, jo edesmenneen saksanpaimenkoiranartun nimestä. Kun ensikertaa kuulin Jetta-nimen (muuallakin kuin auton nimessä), se vain säväytti korvaani jotenkin kivasti. Kyllä se valkkarin pentu näytti myös ihan Jetalta, joten sehän se sai olla! Virallinen nimi ei liity mitenkään kutsumanimeen, kasvattaja valitsi itse sopivan pennun ja siinä vaiheessa viralliset nimet oli jo päätetty.

Lempinimiäkin sikiää kuin sieniä sateella! Jetu on ehkä yleisin. Jetukka, Metukka, Jetsie, Jetsetter, Jedikoira, (Valkoinen) Neiti, Missi, Jeejee. Tuosta Je-alkuisesta tavusta onkin helppo vääntää kaikkia uusia fiksuja ja vähemmän fiksuja nimiä :)

Tokomaanantai, agitiistai, crossikeskiviikko

2011-04-06T22:25:00.001+03:00

Pitkä päivitystauko ollut Jetan blogissa! Ollaan vietetty hiljaiseloa kotona kaikkea kivasti harrastellen.

Ensin neidin terveydestä. Jetta joutui uudestaan eläinlääkäriin tarkastukseen kun peräpään nuoleminen jatkui yhtä innokkaana kuin ennen. Anaalirauhaset olivat täyttyneet todella nopeasti ja lääkäri suositteli niiden poistoa, jos ongelmat jatkuu vielä. En kuitenkaan halua heti ryhtyä niinkin radikaaliin toimenpiteeseen kuin leikkaukseen, joten ensin ratkomme ongelmaa ruokavalion avulla. Tarkoitus on siis saada jätökset hyvin tiiviiksi ja kovaksi, jotta koira pinnistelee ja rauhaset toivottavasti tyhjenee itsestään. Mentiin jo viikko melkein barffiruokavaliolla, eli lihariisiseos aamulla ja lihaluu illalla. Koira on vaikuttanut ihan normaalilta, ei peräpään kutinaa tai muutakaan. Toivotaan että tässä olisi ratkaisu!

Tokoa treenataan aktiivisesti .. ja niitä möllejä odotellessa. Reilun viikon päästä! Saas nähdä kuinka käy. Nyt maanantaina 4.4. treenattiin jääviä liikkeitä ja otettiin jo minuutin paikkamakuu. Se suorastaan pelotti minua, mutta kaikista kauhukuvista huolimatta koira vain pysyi maassa eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa.

Jo toiset agilitytreenit oli tiistaina 5.4.! Niistä onkin paljon kuvamateriaalia, kun ahkera Maija kuvasi koko treenit. Koira oli vähän jännässä vireessä, teki kyllä kaiken mitä pyysinkin, mutta hieman vaisusti. Putken kanssa oli ongelmia, koira ei irronnut sitten millään putkeen ja jouduin viemään melkein suulle saakka. Muuten aikalailla treenit oli ohjaajan kehonhallinnan opettelua.

Canicrossia tänään! Olen aiemminkin crossaillut Jetan kanssa, mutta se ei koskaan hiffannut sitä vetoa, joten taisin ikäänkuin luovuttaa. Nyt kuitenkin ajattelin yrittää uudestaan opettaa koiraa vetämään. Apuna käytettiin mukavasti vieressä juoksevaa Kida-koiraa ja palkkasin aina kun koira veti ja hihnassa tuntui painetta. Kyllä se loppuajasta jo juoksi hyvin tasaisesti vetäen. Ensikerralla toivottavasti vielä paremmin! :)

Stop stop STOP

2011-03-20T11:17:00.000+02:00

Tokoa treenattu taas. Seuruu, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo; hanskassa. Estehyppy vaatii vielä vähän treeniä, se on jäänyt valitettavan vähäosaiseksi, kun ei ole ollut esteitä minkä kanssa treenata. Paikkamakuussa otettiin eilen Maija-häiriötä, hän tepasteli palloa heitellen ympäriinsä kun Jetta makoili. Välillä näytti siltä, että koira lähtee ihan just livistämään, mutta pysyi kuin pysyikin maassa! Onnistunut suoritus palkittiin hurjasti ja se treeni riitti siihen. Liikkeestä pysähtyminen onnistuu käsiavuin, pelkkää käskyä STOP koira ei vielä osaa. Joten se ois vaan käskyn perilleviemistä muistisoluihin saakka ja käsiavun häivytys pikkuhiljaa. Onneksi on vielä aikaa .. 4 viikkoa. Hyvin ehtii! Jei. Vielä kun tuo lopettaisi juoksut, päästäis agiliidon kimppuun katsomaan mitä vielä muistetaan siitä lajista.

Olen tylsä ja en ole kuvannut koiraani, joten uusia kuvia ette saa. Mutta voitte söpöillä tälle ylisöpölle 9-viikkoiselle naalinpennulle! <3

Koira kävi jäissä

2011-03-14T22:05:00.000+02:00

Meni niin että molskahti! Kevätjäät on petollisia. Maija oli käyttämässä koiria iltalenkillä ja ennenkuin ehti kissaa sanoa, Jetta oli joen penkereellä. Etujalkojen alta lähti lumi valumaan ja koira mulskahti heikkoihin jäihin. Eihän se sieltä itse ylös päässyt, joten reipas Maija meni itse perässä ja työnsi koiran takaisin maihin. Kummallekaan ei onneksi tullut tuosta kylmästä kylvystä mitään, koira sai kuivatuksen hiustenkuivaimella ja toinen pääsi kuumaan suihkuun. Itse kuuntelin suu auki kun Maija kertoi tapahtuneesta. Ihan uskomatonta, näinkin voi käydä!

Olkaa siis valppaita, jäälle ei ole todellakaan mitään asiaa enää!

Agitreeniä luvassa!

2011-03-12T16:26:00.000+02:00

Saatiin vihdoin treenipaikka agilityn parista. Seuramme on Kanavan Koirakilta ja treenaamme tästälähin Asikkalassa maneesissa. Tosin meidän täytyy ensin odottaa Jetan juoksujen loppuun, mutta treenaamaan päästään jokatapauksessa tässä keväällä! Hienoa.

Suosittelen vilkaisemaan jatkossa myös minun omaa blogiani. Vielä en ole saanut mitään kovin mielenkiintoista luettavaa sinne, mutta tässä lähipäivinä kirjoituksen aiheita on useampiakin!

Elä syödäksesi

2011-03-11T09:48:00.003+02:00

On niin ihana nähdä, kun nirsosta koirasta on tullut ahne. Tai en nyt mene vannomaan onko ahne hyvä, mutta kuppi nuollaan tyhjäksi jokaisen syöntikerran jälkeen. Kahdessa kuukaudessa neiti on saanut about neljä kiloa painoa, joten nyt ei enää olla laihoja. Vaan nyt aloitetaan painontarkkailu, ettei lihota enempi! Päätin sitten vaihtaa ruoan kevyempään, J&V kevyt, jotta koira voipi syödä saman annoskoon kuin aiemmin, mutta saa vähemmän energiaa. Nappulan lisäksi Jetta saa biotiinia ja iltaruoalla yleensä myös lihaa.

Tänään Jetta puolusti ruokakuppiansa, mikä oli kovin suuri tapahtuma meidän lauman sisällä. Aiemmin se on kerran puolustanut, Kida tuli vain röyhkeästi sen kupille ja Jetta äänettömästi näykkäisi ilmaa Kidan vieressä. Tänään Kida tuli metrin päähän ja Jetta murisi. Vooou, taitaa juoksut tehdä oman osansa, mutta kyllä oli jo aikakin. Ikää alkaa tulla se 2v mittariin ja nyt vasta aletaan puolustaa ruokaa toisilta koirilta.

Möllitokot odottaa!

2011-03-05T11:54:00.001+02:00

Tuo yks Maija-niminen otus repäisi ja ilmoitti minut&Jetan möllitokoihin ALO-luokkaan huhtikuulle! Ääääks. Sain heti kohtauksen, että eihän me osata vielä melkein mitään. Vastaukseksi sain, että treeniä treeniä. Ja sitähän me eilen tehtiin kun olin ensin toipunut järkytyksestä.

Tällä hetkellä eniten hiottava on liikkeestä pysähtyminen. Seuruu on melko kiitettävää, sivulle tulo osuu lähes aina oikein, luoksetulo oli ihan mahtava eilen (tosin koira meinasi ennakoida, liian innokas aijaa mitenniin ..), liikkeestä maahanmeno yllättävän hyvä. Paikkamakuuta ei treenattu eilen, mutta jos vaikka tänään ottaisi sitä. Positiivisin mielin lopetettiin treenit ja kyllä meistä ihan vastusta saa siellä möllitokoissa.

Jos ne möllit menee hyvin ja koira tuntuu nauttivan hommasta, niin ilmoitan meidät virallisiin! Äyh, jännittää jo valmiiksi.

Neiti on saanut massaa! Seisotus ei ollut kovin täydellinen, älkää välittäkö siitä.

Jetta aloitti juoksut tällä viikolla. Tunnelma laumassa on melko kireä, mutta yllättävän hyvin nuo nartut sietävät toisiaan!

Helmikuun viimeistä viedään!

2011-02-28T11:56:00.000+02:00

Melkein voin jo sanoa, että talvi on takana päin! Helmikuun viimeinen ja huomenna alkaa maaliskuu. Tästä syystä voisi jo pitää pienet bileet.

Eilen kauniin päivän kunniaksi kävimme jäälenkillä Vesijärvellä. Matka satamaan autolla oli jo oma tarinansa, kun öhm.. auto juuttui hankeen kiinni ja siinähän sitä monen apuvoimien kanssa irroiteltiin. Mutta saatiin auto pois puskasta ja pääsimme kuitenkin lopulta jäälle.

Kolmikolla oli kyllä hauskaa (koskahan niillä ei olisi.......). Tämä saattoi olla viimeinen jääreissu - tai ainakin viimeinen jolta saatiin ihania aurinkoisia kuvia. Kuvista kiitos masterkuvaaja Maijalle!

Siis eihän minun koirani koskaan

2011-02-18T10:20:00.000+02:00

Lainaten vanhempaa blogitekstiä: "Toisille koirille haukkuminen, vapaana hiihtäjien ja ihmisten perään juokseminen villisti ulvoen, ei kamalasti kuvaa tämän valkkarin todellista luonnetta. Pikkuhiljaa treenaamalla ja vahvistamalla luona pysymistä/luoksetuloa irtioleminen on varmistunut ja ei lähde enää niin herkästi ihmisten perään."

Ulkona on ihan hemmetin kylmä ja koirien tassut paleltuu alta aikayksikön. Tossuja on turha kuvitella pitävänsä jalassa, noiden paimenten vauhdissa ne jäävät hyvin äkkiä lumihankeen. Eipä tuolla pakkasessa omistajakaaan kovin kauaa palelematta tarkene, joten on sanomattakin selvää, että lenkit ovat olleet lyhyempiä nyt kovien pakkasten aikaan. Koirat eivät ole päässeet purkamaan normaaliin tapaansa kaikkea hyperenergiaa mitä niille kerääntyy, joten se taas purkautuu epätoivottuina toimintoina arkielämässä. Kuten tällä hetkellä Jettaa ei juurikaan voi pitää vapaana ulkona, jos yksikään ihminen tai koirakko on 50 metrin läheisyydessä. Se ampaisee kuin salamana ulvoen ihmisten perään, kuitenkaan pahaa tarkoittamatta, mutta pelästyyhän ihmiset sitä. En tiedä mitä koira ajaa takaa tällä toiminnalla, jotain laumakäyttäytymistä se on. Ainakin kerran se on lähtenyt ilman mitään kontrollia, sen jälkeen tilanne on hieman parantunut. Eräällä lenkillä sain sen huudettua kääntymään takaisin puolessa välissä matkaan ja se oli melkoinen erävoitto. Maija on myös taistellut Jetan kanssa lenkeillä ja toivottavasti neiti on nyt oppinut pysymään laumansa luona ja käyttäytymään kuin lauman alin otus. No, ainakin saamme Mukkulaan villin legendan valkoisesta susikoirasta, joka yöaikaan syö ulos eksyneitä lapsia ja jahtaa kaikki suuremmatkin elukat Venäjän rajalle maanpakoon.

Omistajan lupaus, kun pakkaset laskevat alle 20, vähintään siihen 15, pakkaudun kaikkiin ulkovaatteisiini ja lenkitän kyllä koirani väsyksiin ja teetän vielä sopivasti aivotyötä siihen päälle. Toivon mukaan tämä lämpeneminen ulkona tapahtuu pian, koska huonoilla tavoilla on ollut tapana huonontua mikäli tilannetta ei saada muuttumaan. Tavoitteena olisi keväällä, että voidaan ohittaa tuntematon koirakko vapaana, koiran seuratessa minun vierellä/perässä.

Tokotähdeksi ehkä vain unelmissa

2011-02-16T11:17:00.000+02:00

Maijan pienellä painostuksella olen alkanut treenaamaan tokoa taas enemmän Jetan kanssa. Pieni painostus sai oman tokoiluliekkini taas syttymään ja halua olisi ainakin alokasluokkaan tämän vuoden puolella. Mutta me ollaan aloitettu melkein nollasta, typeriä virheitä on tehty ja niitä korjattu matkan varrella. Perusasento on vihdoin melko lailla hanskassa ja takapään käyttöä on treenattu kovin ahkerasti. Paremmaksi sekin tulee kokoajan, mutta silti todella kurjalta pohjalta lähdettiin. Ylimääräinen hyppiminen ja turhautumisen aiheuttama säätäminen on melkolailla saatu myös pois, jos koira vielä hyppää sivulle tulossa, niin korvasta nopeasti nappaisemalla se taas muistaa mitä teki väärin.

Seuraaminen taluttimetta on melko hyvännäköistä ja oloista. Koira on aktiivisesti mukana, tosin katse harhailee toisinaan koiralla (ja omistajalla), joten otan melko lyhyitä pätkiä mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Paikkamakuu on meidän turhautumisen kruunaus, treenien hyvin mahdollinen pilaaminen ja vitutuksen maksimalisointi, mutta siinäkin on kehitytty. Jetan heikkous on edelleen maassa pysyminen, kun itse saavun siihen vierelle.

Liikkeestä maahanmenoa on otettu muutamia kertoja ja alkuun koira ei pysynyt millään, mutta pari onnistunutta suoritusta ja homman idea on ehkä upotettu koiran pääkoppaan. Liikkeestä seisomista aloiteltiin harjoitella ensikertaa eilen ja se onkin nähtävillä tuolla kauniilla videolla. Lisäksi ollaan treenattu noutokapulan suussapitämistä jo melko kauan ja kapula pysyy hyvin varmasti suussa. Vaikka se ei alokasluokan liikkeisiin kuulukaan, niin se on ihan hyvää treeniä muutenkin.

Voisin tässä julkistaa suurkiitokseni personalohjaajalleni Maijalle, joka kantaa aina treeneissä mukana näkymätöntä piiskaa. Muistutan häntä aina ottamaan raipan mukaan treeneihin, jotta varmasti saadaan ainakin omistajaan pari ilon tai surun kyyneltä. Kyllä meidän tokoura alkaa taas rullata ylöspäin, pidetään lippu korkealla ja tiputellaan sitä usein myös lattiatasoon ettei ihan nouse pissa päähän hommassa (tällä tasolla tuskin nousee, mutta aina voi kuvitella).

Muutoksia ulkoasuun

2011-02-15T21:10:00.000+02:00

Uuden kuvankäsittelyohjelman myötä sain vihdoin tehtyä myös uuden ulkoasun blogille! Tämä säilyköön taas hetken aikaa ja uuden teen kun kyllästyn tätä katselemaan. Parannusehdotuksia otetaan myös vastaan, tehdään yhdessä tästä blogista käyttäjäystävällisempi!

Taas kerran eläinlääkäriin

2011-02-11T17:54:00.000+02:00

Jetta kävi taas pitkästä aikaa eläinlääkärissä, asiantuntija Anne Kolsin käsittelyssä. Itse en päässyt neitiä viemään kun olin töissä, mutta parempi puoliskoni Maija käytti Jettaa.

Jetallahan on ollut nyt jo pidemmän aikaa peräpään kutinaa, se lähinnä vain hampaillaan rapsuttaa, ei hankaa itseään maahan. Jokapäiväistä hommaa, selvästi jokin vaivaa. Nyt vihdoin kun rahatilanne oli sopiva, niin sain varattua ajan. Anaalirauhasethan ne neitiä vaivasi, olivat kuulemma melko täynnä ja pientä tulehduksen poikaa. Eläinlääkäri sitten tyhjensi ne ja antoi lääkityksen, antibioottikuuri sekä peräpään kortisonivoide kutinaa helpottamaan. Neiti oli kuulemma ollut ihan rauhassa, ei tarvinnut edes rauhoittaa. Jetta oli myös punnittu siellä, painoa reilut 31,5 kg! Iso tyttö, se on saanut massaa lisää ja tuota enempää ei oikeastaan tarvitse lihoa.

Ruokahalut ovat olleet viimeaikoina todella hyvät. Jetta syö nyt nappulaa sekä vaihtelevasti lihaa, noin suhteessa 2 osaa nappulaa ja 1 osa lihaa. Tosiaan, tällä hetkellä nappula merkkinä on Royal Canin (Maxi Sensible). Voitin sen 15kg säkin Voittaja-näyttelyn arvonnassa ja itseasiassa tämä tuli juuri sopivaan väliin. Rahatilanne on melko kurja, joten ilmainen koiranruoka kelpaa toki. Tuon säkin jälkeen palataan luultavasti takaisin Jahti&Vahtiin, ihan perus kanariisiin, kun neidin ei tarvitse enää saada massaa. Jos rahaa on enempi, niin saatan ostaa myös Profine Large Breed kana-peruna-ruokaa, sekin on sopinut ihan kiitettävästi Jetalle.

Agiliitoa ja kontakteja

2011-01-30T11:52:00.000+02:00

Tänään treeneissä avainsana minulla ja Jetalla oli kontaktit. Niitä oli tarkoitus treenata parempaan suuntaan, tosin en tiedä saatiinko nyt tulosta aikaiseksi ollenkaan. Tajuttiimpa sekin, että koira vielä arastelee kiivetä Aalle ja puomille, sen takia se tekee jättiloikkia, jotta pääsisi nopeasti huipulle. Mutta pikkuhiljaa tuodaan varmuuttaa kiipeämiseen ja samalla saadaan alkukontakti ruotuun. Jälkimmäiset kontaktit menee jo hyvin, koira tietää mitä haetaan.

Irtoaminen on vieläkin haaste meille. Putki yleensä imee koiria hyvin, mutta Jetan on vaikea irrota sinne mikäli olen kaukana. Joten tätäkin vielä treenaillaan ahkerasti, kuten myös eteenlähetystä.

Renkaan voi suorittaa myös näin! Kyllä se toisinaan yrittää, josko siitä sivusta mahtuisi, vaikka paljon helpompi olisi vain hypätä siitä suuresta reiästä. Rengas on nykyään hyvin varma este meille, alkuun koira ei edes suostunut hyppäämään renkaasta läpi.

Ilme. Oravalla pähkinät suussa ja silleen.

Muuten treenit meni ihan jees. Kepit meni toiselta puolelta täydellisesti ja toiselta puolelta vähemmän täydellisesti. Mutta ei sekään paha ollut.

7.2. olisi seuraavat mölliagit, sinne siis!

Agivideo

2011-01-22T22:28:00.000+02:00

Vihdoin videomateriaalia epiksistä! Ihan nollaratana tuo ei sittenkään mennyt, kerran nousi käsi merkkinä ohituksesta puomilla.

It's snowing again

2011-01-19T19:51:00.000+02:00

Lunta tulee lisää ja lisää! Lahdessa tällä hetkellä 47cm lunta. Sitä on jo sen verran, että koira ei mielellään itse mene edes hankeen, kepin ja pallon perässä kyllä juoksee (mihin vain, jos Jetalta kysytään). Isossa laumassa eläminen on tuonut hieman muutoksia niin minun kuin Jetan arkeen. Tällä hetkellä laumassa kolme koiraa (Jetta, tolleri Tara ja aussie Kida) sekä kaksi ihmistä. Itse olen oppinut hyvin nopeasti lenkkeilemään kolmen koiran kanssa yksin, helppoa on varsinkin silloin kun Kida voi juosta luotettavasti vapaana ja Jetta & Tara ovat kiinni. Yleensä kaikki temmeltävät vapaana kerrostaloalueen viereisellä viheralueella ja pysyvät hyvin kontrollissa.

Yksin Jetan kanssa lenkkeily on auvoisaa, helppoa kuin heinänteko. Ohitukset ja muut metkut sujuu mallikkaasti, hiljaa ja ilman turhaa draamailua. Mutta kun Kida ja Tara on mukana, lauma tuo Jetalle turvaa ja se on rohkaistunut egoilemaan hieman liian turhasta. Toisille koirille haukkuminen, vapaana hiihtäjien ja ihmisten perään juokseminen villisti ulvoen, ei kamalasti kuvaa tämän valkkarin todellista luonnetta. Pikkuhiljaa treenaamalla ja vahvistamalla luona pysymistä/luoksetuloa irtioleminen on varmistunut ja ei lähde enää niin herkästi ihmisten perään. Toisille koirille turha haukkuminen on vielä työn alla, mutta sekin paranee kokoajan.

Sisällä kolmen koiran elo sujuu leppoisasti. Ne tietävät, että sisällä levätään ja ulkona riehutaan. Vaikka sisällä on leluja ihan kiitettävästi, niin niillä ei juurikaan leikitä. Puruluut ovat taasen kovassa käytössä tytöillä. Jetalla oli aluksi tietenkin vaikeaa tajuta, että muutimme pysyvästi nyt kerrostaloon, ja neidillä olikin kokoajan aktiivinen viretaso yllä. Rauhoittuminen oli hieman vaikeampaa silloin. Nykyään rutiinin kautta Jetta on rauhoittunut ja osaa hyvin käyttää sohva- ja sänkypalveluita omaan lepoonsa. Koirat ei turhia toisilleen ärise sisällä, harvoin tulee puruluista kiistaa ja joskus jos eksyy toisen ruokakupille, niin kuuluu ärähdys jos toinenkin. Muuten täällä on rauha maassa. Ja toivotaan että tilanne myös pysyy näin hyvänä!

Lahden ryhmänäyttelyt

2011-01-16T19:12:00.001+02:00

Tänään näyteltiin Lahden Messukeskuksessa ryhmänäyttelyjen merkeissä. Valkkareita oli paikalla _paljon_ ja odottaminen oli melko tuskaista. Kehässä koira käyttäytyi ihan kympin arvoisesti, seisoi uskomattoman hyvin ja muutenkin oli kuin kokenut konkari - tosin tämä oli oikeasti meidän ensidebyytti virallisissa näyttelyissä.

NUO-ERI NUK3 SA
Mahtavaa! Hyvää mentiin hakemaan. Noinkin pitkälle päästyä hieman harmitti ettei sertiä irronnut, PN-luokassa taso oli tiukka. Mutta muutoin todella tyytyväinen olen.

"Erinomainen tyyppi. Keskivahva luusto. Hyvä rungon malli. Olemus voisi olla vähän jäntevämpi. Hyvä kaula, keskivoimakkaat kulmaukset. Feminiininen pää. Tummat silmät, erinomainen häntä. Hyvä askelpituus ja esiintyminen."

Tuomarina Elena Ruskovaara.

Suurkiitos kuvista personalkuvaaja Viiville!

Ontuu

2011-01-11T21:28:00.000+02:00

Jep, Jetta ontuu taas pitkästä aikaa vasenta takajalkaa. Todella kiva näin näyttelyiden alla, sunnuntaina pitäisi juosta kehässä, mutta mikäli ontuminen jatkuu niin ei meitä tosiaan siellä näyttelypaikalla näe. Voisin melkein jo huokaista, päästiin jo näin lähelle ekoja virallisia, kunnes taas sattuu ja tapahtuu. Vielä on onneksi muutama päivä aikaa, Jetta saa kävellä vain rauhallisia hihnalenkkejä, katsotaan mihin suuntaan ontuminen menee.

Tultiin, nähtiin, voitettiin

2011-01-09T22:20:00.000+02:00

Tänään oli edessä ensimmäiset agilitykilpailut! Kisasin Jetalla mölliluokassa, mukana oli kisatiimissä myös Maija Taran ja Kidan kanssa.

Voin myöntää, että jännitin hurjasti ja radalla oli myös pituuseste, jota Jetta ei ollut ikinä edes nähnyt. Itse rata oli helppo, hyppyjä, A, putkia, puomi, muuri, pituuseste ja ohjaus hyvin helppoa. Koira oli kyllä täydessä vireessä, meni todella hyvin ja ilman ongelmia. Okei, ainoat miinukset tulee kontakteilta A:lla, ne oli melko kurjat, puomilla otti hyvin kontaktin. Lisäksi meinasi juosta ensin puomin ohi, mutta korjasin. Voittohan se sieltä tuli! Kaiketi nollarata, en ole satavarma, täytyy katsoa kun tulokset tulevat nettiin. Hyvä aloitus kisauralle! Voittajana ykkösradalta selvisi Tara, hienosti meni sekin.

Seuraavat möllikisat kuukauden päästä! Sitä odotellessa.

Mätsäritunnelmia

2011-01-07T11:24:00.000+02:00

Eilen loppiaisena 6.1. oltiin mätsäröimässä Hollolassa, Kompassin parkkihallissa. Minä menin Jetan kanssa isojen kehään, mukana oli myös Maija & Kida isoissa koirissa sekä Kiia & Tara seniorhandlerissa (+ monia muita ihmis- ja koiratuttuja, joita oli erittäin mukava nähdä!).

Alku ei ollut lupaava, kun ilmoittautumisjonossa Jetta oli kuin villi kani ja piti ihmeellistä älämölöä. Siitä pois päästyämme koira rauhoittui ja treenasin hieman juoksemista sekä seisottamista. Jetta oli todella hyvässä vireessä ja mulle tuli siitä myös hyvä fiilis. Omaa vuoroa saipi odotella kauan, isoja koiria oli noin 60 ilmoittautunut. Tuomarina ulkomuototuomari Eeva Resko, joka oli erittäin asiallinen, hoiti arvostelut rivakassa tahdissa. Jettaa kommentoitiin näin "erittäin hyvin kehittynyt ikäisekseen, liikkuu hyvin, kauniit silmät". Punainen nauha saatiin.

Sitten punaisten kehässä juostiin hieman ja ei päästy jatkoon. Jetta jaksoi kuitenkin todella hyvin tehdä kaiken mitä pyysin. Nyt sain ainakin varmistuksen, että kaikkea toivoa ei ole menetetty! Ryhmänäyttelyissä toivottavasti menee yhtä hyvin.

Kuvamateriaalia ei ole, jengi oli kerrankin lähtenyt reissuun ilman kameroita. Mutta toivottavasti sunnuntain agikilpailuista irtoaa kuvia ja videota nähtäville!

Vuoden 2011 ensimmäiset kuulumiset ja tavoitteet

2011-01-01T21:40:00.000+02:00

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä! Jetta sai todella hyvää lihastreeniä juostessaan puolimetrisessä lumihangessa perässäni ratsastaessani Vapu-suokilla. Puolenyön aikaan käytiin koirien kanssa vielä iltalenkillä ja neiti ei välittänyt mitään välkkyvistä valoista ja jatkuvasta paukkeesta.

Vuonna 2011 olisi tarkoitus tehdä suuuuuria asioita Jetan kanssa. Ensimmäiset mölliagikisat on heti viikon päästä 9.1., ensimmäiset viralliset näyttelyt kahden viikon päästä (apua!) 16.1. Haluaisin kovasti mukaan johonkin agiryhmään treenaamaan valvovan silmän alle ja varmasti käyn myös itsenäisesti treenaamassa. Nyt alkuvuodesta osallistutaan enemmänkin mölliageihin, Koirakilta järjestää niitä kerran kuukaudessa, joten mikäli koira ei sairastu niin meitä näkee usein kisakentällä (tai siis toisinsanoen Asikkalan koulun maneesissa..). Jos tuntuu että koiralla on laji hyvin hanskassa, niin ehkä me uskaltaudutaan virallisiin jossain vaiheessa. Tokopuolella ei ole suuria suunnitelmia tälle vuodelle ainakaan. Minulla ei ole suurta mielenkiintoa tokoa kohtaan, tokoilen toisinaan lähinnä sen takia, että koira saa muutakin aivotyötä. Keväällä olisi Jetan sterilointi edessä, jos mun rahatilanne antaa periksi. Loppukesällä tai syksyllä on edessä luonnetesti ja samoihin aikoihin myös terveyskuvaukset, mikäli minulla riittää rahat. Sitten vain lisää agiharrastamista ja elämästä nauttimista koiran kanssa!

Onnellista joulunaikaa!

2010-12-24T12:05:00.000+02:00

Jetta ja omistaja Johanna toivottavat kaikille rauhallista joulua! :)

Raikas talvisää ~

2010-12-14T18:00:00.000+02:00

Pakkasta -12 astetta, reipasta kylmää pohjoistuulta ja lunta ainakin se 20cm maassa. Koira nauttii! Näin kovilla pakkasilla käytän Jetalla tossuja suojaamaan anturoita. Muuta talvitakkia se ei tarvitse, turkkia on jo tarpeeksi pitämään kylmän loitolla. Kuvissa näkyykin Jetan uudet valjaat! Edelliset punaiset Hurtan Y-valjaat se puri rikki tallilla. Neiti oli eri mieltä siitä, että hänen olisi pitänyt odottaa minua kiltisti tallin taukohuoneessa. Olin haaveillun vaaleanpunaisista Hurtan lifeguard-valjaista ja nyt sain hyvän syyn ostaa uudet valjaat.

Terveysrintamalla ei mitään uutta, onneksi! Jetan silmät rähmii jonkun verran, johtuen nappulapitoisesta ruoasta. Barffiaikana silmät eivät rähmineet ollenkaan. Barffia haluaisin taas jatkaa Jetalla, mutta tällä hetkellä rahatilanne ei anna periksi kalliille ruoalle.
Silmäkulmasta on alkanut lähteä vähän karvaa, melkein jo säikähdin että sikaripunkki uusii. Täytyy seurata tapahtuuko sille mitään, lähteekö karvaa enemmän vai ei.

Tänään harrastettiin pitkästä aikaa koirapuistoilua heti tallityöpäiväni jälkeen. Kavereina puistossa oli nuori rotikkauros ja rottis-sakemanni-narttu. Näillä kolmella oli reippaat juoksu- ja painileikit. Jetta käyttäytyi todella mallikkaasti, tuli luokse heti kutsusta ja kävi jatkuvasti hakemassa kontaktia minulta vapaanaollessaan kesken leikin. Haukkuminen oli hyvin vähäistä, sekin loppui heti kiellettäessä. Hienoin neiti <3

Vihdoin uutta näköä

2010-12-10T19:13:00.000+02:00

Olkoon tämä tumma sinisävyinen ulkoasu läpi talven! Katsotaan taas keväällä jotain pirteämpää.

Jetta on tällä hetkellä hoidossa. Mamma on talliviikolla töissä ja 11 tunnin työpäivä on vähän liian pitkä aika olla koiralle yksin. Joten Jetta on hyvässä hoidossa Maijan luona, saapahan juosta päivät pitkät Kidetin kanssa!

Ulkoasun vaihdos

2010-12-01T19:38:00.002+02:00

Ulkoasun muutostyöt meneillään - vaiheessa tällä hetkellä - toivon mukaan viikonloppuna saisin valmiiksi. Nyt saatte tyytyä väliaikaisesti perinteiseen valkoiseen bloggerin ulkoasuun.

Näyttelykalenteria ja treeniä

2010-11-30T16:23:00.000+02:00

Huh - me vihdoin päästään kehään. Pienen motivaationpuutteen jälkeen sain taas näyttelyinnostuksen päälle ja toivotaan, että positiiviset tulokset kannustavat jatkamaan näyttelyuraa pidemmällekin. Mikäli rikastun, niin seuraavat näyttelyt olisi kalenterissa ensivuoden alkupuolelle:

16.1. ryhmänäyttelyt Lahti (tuomari Elena Ruskovaara)
22.4. kansainväliset näyttelyt Lahti (tuomari ??)
7.5. ryhmänäyttelyt Mikkeli (tuomari ??)
9.7. kaikkien rotujen näyttely Hyvinkää (tuomari Leni Finne)
14.8. kaikkien rotujen näyttely Joensuu (tuomari Marja Talvitie)

Harto Stockmari tuomaroi melko paljon valkkareita, tekisi mieli käyttää Jetta ainakin yhdessä Stockmarin arvostelussa.

Olen vihdoin saanut aikaiseksi aloittaa näyttelytreenit Jetan kanssa. Paikallaan seisominen, tuomarin käsittelyssä paikallaan seisominen sekä juokseminen ilman kontaktia ovat kovan treenin alla. Seiso-käsky alkaa mennä vihdoin perille, siitä on hyvä lähteä!

Noutotreeni etenee taas! En ole hetkeen harjoitellut tätä Jetan kanssa, mutta on taas hyvä jatkaa. Aion tehdä tästä noutoliikkeestä niin täydellisen kuin vain osaan, joten etenemme melko hitaasti (ja varmasti). Tällä hetkellä esine pysyy hyvin suussa, kun koira istuu edessäni. Askel eteenpäin: noutokapula on maassa, koira nostaa sen ja istuu edessäni kapula suussaan. Pian voidaan alkaa ottaa jo etäisyyttä ja kapula tulee kauniisti luokseni koiran suussa! Jippikayjei, voittajafiilis :D

Pientä yleistä pohdintaa

2010-11-22T14:58:00.000+02:00

Tuli mieleen hetki, kun Maija taisi sanoa mulle että "..sä olet pärjännyt niin hyvin Jetan kanssa". Tähän voisin nyt vastata takaisin, että Jetta on ollut todella helppo koira. Narttu, jolla on paljon miellyttämisenhalua, helppo motivoida lelulla, rakastaa jokaista koiraa mikä tulee vastaan ja kaikki ihmiset ovat maailman pelastajia. Kyllähän helpon koiran kanssa on helppo pärjätä! Jos koira olisi ollut luonteeltaan yhtään vaikeampi, niin tilanne olisi varmasti täysin erilainen.

Itse voin myöntää, että kun aloin suunnitella oman koiran hankkimista, halusin tehdä kaiken oikein. En ollut koskaan aiemmin käsitellyt pentua tai saatikaan kouluttanut ja elänyt pennun kanssa. Naksutinkoulutuskirjan avulla selvisin koulutuksesta hyvin helposti. En voi sanoa tehneeni juuri niinkuin kirjoissa kerrotaan (onhan koirankoulutuskirjoja miljoona erilaista), mutta ainakin sinne päin. Elämä on sujunut myös joustavasti maalaisjärkeä käyttäen.

Nykyään lenkeillä Jetta on todella .. miellyttävä. Juoksujen aikaan oli turhanpäiväistä haukkumista ihmisille ja koirille sekä hihnassa vetämistä. Nyt vetäminen on hyvin kontrollissa, jos Jetalla menee ad/hd vaihde päälle, niin silloin kävely hihnassa on yksi iso katastrofi. Mutta muuten mennään hyvin kivuttomasti. Nykyään aina Jetta kävelee tien reunassa, se on oppinut "reuna"-käskyn erittäin hyvin. Jos koira ei hahmota kumpaa tien reunaa tarkoitan, niin yleensä näytän myös vähän kädellä. Ihmisten ohittaminen sujuu hyvin, löysällä hihnalla, koira kävelee tien reunassa. Kontaktia en vaadi ohitustilanteessa. Ohitukset ovat kuitenkin arkipäiväinen juttu, enkä halua tehdä siitä mitään suurta numeroa koiralle. Koirien ohitukset kadulla menee myös ihan hyvin. Välillä Jetta saattaa haukahtaa innostustaan tai yrittää mennä haistelemaan, yleensä kuitenkin pysyy hyvin tien reunassa. Jos on vähänkin tuttu koira vastassa, niin silloin tilanne on eri. Päästän lähes aina haistelemaan.

Kotona tilanne on myös pelkkää plussaa mun puolelle. Jetta nukkuu mielellään sohvalla ja ei se oikeastaan muuta tee kotona ollessa. Syö jos syö, joskus nakertaa luuta, yleensä aina nukkuu. Leikkimiset hoidetaan ulkona, kämppä on kuitenkin sen verran pieni ettei tässä mahdu riehumaan. Yksin jäädessä Jetta hoitaa nukkumista myös sängyllä, pääasia on ettei kiipeä sängylle kun minä olen kotona. Olen myös todella helpottunut, kun neiti ei harrasta mitään tuhoamista. En silti jätä mitään arvokasta koiran ulottuville, tai mitään sellaista mikä voisi koiraa satuttaa sen yksinollessa.

Tilanne on siis varsin hyvä tällä hetkellä. Itse olen onnellinen kun koirakin on ja asiat sujuu normaalisti.

Koirakylpylässä

2010-11-22T14:41:00.000+02:00

Sunnuntaina 21.11. oli vihdoin kauan odotettu koirakylpylämiitti! Mukana oli muutama autolastillinen petsieläisiä koirineen. Tämä Onnenkoira-kylpylä sijaitsee Hyvinkäällä ja parin mutkan kautta löydettiin perille ;) Uintiaikaa oli puoli tuntia ja samaan aikaan altaassa oli 3-4 koiraa.

Aluksi piti harjoitella rampille meno - altaaseen ei toki saanut hyppiä miten vain reunoilta. Ramppi jännitti Jettaa (taisi jokainen koira jännittää ensikertaa rampilla) ja uimaohjaajan avustuksella laitettiin koira menemään ramppia pitkin altaaseen. Ensin harjoiteltiin vain uimista, minä kävelin altaan reunalla koiran tahtia ja koira ui. Kun koira näytti tajuavan mistä on kyse, niin loppuaika käytettiinkin pallon hakuun vedestä. Jetta syttyi lähes yhtä voimakkaasti kuin agilityssä, oli todella innokkaasti menossa kokoajan rampilta uimaan ilman käskyäkin.

Tyylikkäästi altaaseen. Jettahan meni ramppia pitkin sen verran veteen että tassut kastui, siitä se teki joka kerta loikan veteen. Korvathan siinä hommassa kastui, mutta ei menoa hidastanut yhtään. Neiti nautti uimisesta ja pallon hakemisesta täysin sieluin. Posiitivinen kokemus, ehdottomasti mennään joskus toistekin.

Agilityn ja jäljen maailmaan syventyneet

2010-11-15T18:37:00.001+02:00

Onpas ollut hetken aikaa taas hiljaista blogin päivityksessä!

Vietimme viikon Asikkalassa kouluhommissa, talliviikon merkeissä. Maija oli samaan aikaan talliviikolla, joten majoituttiin yhteiseen huoneeseen Jetan ja Kidan kera. Viikko sujui hyvin, ensin epäilin Jetan sopeutumista vieraaseen paikkaan, jossa joutuu heti jäämään yksin (-okei koirakaverin kanssa, mutta kuitenkin ilman minua). Maha reagoi stressiin ensimmäisenä päivänä, mutta siitä eteenpäin kaikki oli plussaa. Pidettiin tokotreenit ja agiohjaustreenit maneesissa. Koirat sai nauttia Asikkalan pelloista. Mukava viikko, mutta aina on myös mukava palata kotiin.

Perjantaina 12.11. käytiin taas agittamassa Maijan ja Taran kanssa (ops, tässäpä oli aiemmin virhe, että Kidan kera oltais käyty agittamassa - okei Kida oli mukana, mutta juoksuisena sitä ei voinut halliin viedä), vuokrattiin halli tunniksi. Siinä ehti hyvin treenata. Meidän osalta melkein koko treeni pelkkää plussaa, iso miinus tulee siitä ettei koira osaa irrota kunnolla. Se onkin suurin haasteemme nyt ja treenataan arkielämässäkin mahdollisimman usein (= aina kun tää hihnan viisaampi pää muistaa). Tavoitteena olis, jos vuokraisi pari kertaa kuukaudessa agihallia. Se riittäis mulle ja Jetalle talvitreeneiksi. Keväällä olisi vielä tarkoitus jatkaa Orimattilassa ulkokentällä ihan kunnon opetuksessa.

Sunnuntaina kokeiltiin verijälkeä ensimmäistä kertaa. Jälki oli melko tuore ja lyhyt, pitäisi olla helppoa aloittelevalle koiralle. Jetan ensimmäinen reaktio kun haistoi veren maassa: koira tutisee ja haistelee erittäin varovaisesti, kokoajan vaikuttaa siltä että koira on valmiina pakenemaan, jos vaikka verinen mörkö hyppääkin puskasta. Hitaasti ja varovasti se haisteli ja seurasi jälkeä, muutaman kerran eksyi jäljeltä. Hurjaa etanan vauhtia päästiin kuitenkin loppuun saakka. Mukava ensimmäinen jälkikokeilu, tätä voidaan kokeilla uudestaankin, josko tämä nyhverö-valkkari ei enää pelkäisi veren hajua .... :'D

Mätsäreissä pitkästä aikaa!

2010-10-27T19:58:00.001+03:00

Okei - oltiin pitkästä aikaa mätsäreissä ja joo ensimmäistä ja viimeistä kertaa talviULKOmätsäreissä :''D
Lahdessa Jokimaan parkkipaikalla, Eläinsuojeluyhdistyksen järjestämät mätsärit. Alunperin mun ei edes pitänyt mennä, ei olla treenattu Jetan kanssa pitkään aikaan seisottamista ja muutamaan siihen liittyvää. Maija tarjoutui esittämään Jetan, joten anti mennä vaan, minä maksoin koiran sisään ja toinen vei sen kehään. Tuloksena SIN4 ja onnellinen omistaja! Kiitos vielä kerran handlerille, ei mennyt rahat hukkaan :D

Home sweet home

2010-10-06T12:28:00.001+03:00

Kuvat metsälenkiltä kera kavereiden, messissä Kida, Tara, Xena sekä Sera. Kuvista kiitos Maijalle.

Omistaja kuin koirakin kotona. Mun lyhyehkö sairasloma on ihan mukava hyödyntää koiran kanssa touhuamalla. Innostuin tänään treenaamaan agia kotona pihalla, kepeistä ja parista esteestä saa ihan hyvän harjoituksen. Otettiin eteen-juoksua (meni yllättävän hyvin!) sekä pujottelua molemmilta puolilta. Pieni tauko on tehnyt ihan hyvää, koska pujotteli neljä kertaa virheettömästi! Ihan mahtavaa, pujottelumestarini on taas kuosissa. Ne neljä pujottelukertaa riittää tälle päivälle/viikolle, kun meni niin hyvin. Irtoamista ja kiinni tulemista voidaan treenata vielä loppuviikosta lisää. Ohjattuihin treeneihin mennään aikaisintaan ensiviikolla, jos silloinkaan, juoksut on vielä kesken.

Tää lyhyt treeni todellakin piristi mun mieltä, ehkä meistä tulee vielä jonakin päivänä kilpaileva agipari. Ihankuin olisinkin jossain vaiheessa luopunut tästä unelmastani! :D

Ei treenejä eikä juurikaan koirakavereita

2010-09-29T19:52:00.000+03:00

Tein päätöksen, että leikkautan Jetan ennen seuraavia juoksuja, eli ensivuoden puolella. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä pentuja tällä sairaalla koiralla ja haluan nauttia elämästä koirani kanssa ilman niitä ärsyttäviä treenitaukoja.

Tosiaan, nyt on suunnilleen kuukauden treenitauko - ei päästä ageilemaan tai muutakaan puuhailemaan koirakavereiden kanssa. Okei - narttukoirien kanssa on käyty leikkimässä, mutta uroksia ei haluta kiusata. Minunkin hermot on koetuksella kun hellyydenkipeä koirani hakee jatkuvasti huomiota. Onneksi tää on noin kahden viikon päästä ohi ja elämä näyttää ehkä taas valoisan puolensa :)

Kiukkuinen ärräpää

2010-09-18T09:28:00.000+03:00

Jotenkin huomaan, että juoksut lähestyy. Neidistä on tullut taas sellainen kakara. Meinaa karata irtiollessaan hajujen perään, mitä se ei ikinä normaalioloissa tee. Toiset koirat kiinnostaa kympillä enemmän kuin aiemmin, onneksi silti mun käskyt menee (vielä) perille ja päästään kuitenkin vetämättä ohi toisista koirakoista. Kotona sisällä Jetta on hurjan aktiivinen ja ei meinaa rauhoittua nukkumaan. Onneksi se purkaa intoaan puruluihin ja leluihin - olipa äärimmäisen huvittavaa kun neiti kulkee vaaleanpunainen possu suussa ympäri kämppää mun perässä, jos mamma vähän vaikka leikkisi!

Nyt meillä on tassuongelma. Jetalla oli takatassun anturan pohjassa rupi, joten se nuoli ja "söi" jalkaa vimmatusti. Parhaani mukaan yritin estää nuolemisen, ettei pääse tulehtumaan tai hiivat kasvamaan siellä märässä anturan pohjassa. Rupi on irronnut, silti Jetta yrittää edelleen nuolla jalkaa. En oikeen tiedä voiko asialle mitään tehdä, olen kyllä pitänyt tassut puhtaina ja pessyt toisinaan ihan shampoollakin. Katsotaan ja seurataan tilannetta.

Syyskoiruudet. Repe pian 6 vuotta ja Jetta 1 v 2 kk

Hitaasti ja varmasti parempaan päin

2010-09-15T11:06:00.001+03:00

Viikko sitten Jetta sai ensimmäisen Advocate-ampullin ja nyt teho alkaa näkyä! Kiljaisin riemusta, kun huomasin että kuonon karvattomassa kohdassa on alkanut kasvaa karvat! Sikaripunkkien voittotaisto on siis alkanut. Huuli on alkanut myös parantua, iho ei enää punoita vaan on normaali vaaleanpunainen. Hienoa.

Rakas harrastuksemme agility. Kuva Korkeavireen hallista, kuvaaja Milla Lähteenmäki.

Tämän viikon agitreenit on peruttu, kun treeniohjaajallemme syntyi valkoisiapaimenkoiria toissapäivänä! 6u + 1n, onnittelut vielä kerran Pakkas Kennel-pentueesta.

Tulevaisuuden agilupaus!

2010-09-08T21:50:00.000+03:00

Tänään taas agitreeneissä. Edessä oli uusi este, A, joka onneksi sujui Jetalta ihan hyvin. Toisin kuin puomi, jonka kanssa alkoi kamala säätäminen sekä rengas, josta vaan ei voinut hypätä läpi. Okei, kahdesti se hyppäsi, se riitti.

MUTTA teimme jotain hyvinkin tänään. Meillä oli ensimmäinen rata: neljä hyppyä, putki, kaksi hyppyä. Uskomaton vauhti ja meinasin kaatua omiin jalkoihini, mutta en onneksi ihan. Jetta meni todella hyvin. Toinen rata: hyppy, pujottelu, hyppy, pussi, kaksi hyppyä, putki, A. Ihan mahtavaa! Haki hyvin oikean välin pujotteluun, kaikki ihan moitteettomasti. Malttoi onneksi pysähtyä A:n kontaktiin. Vauhti meinaa yllättää välillä. Kolmas rata: A, kaksi hyppyä, putki, kaksi hyppyä, pujottelu, hyppy. Itse sekosin käskysanoissa, kun muut treenaajat käyttää pujottelussa kepkeppiä ja mulla on pujopujo. Mutta koira onneksi väärästä käskystä huolimatta teki mitä pitikin.. Olimpa aivan kikseissä onnistuneiden suoritusten jälkeen.

Täytyy muistaa maltti: nuori koira. Ollaan käyty kuitenkin viisi kertaa agitreeneissä. Vain viisi. Hiljaa hyvä tulee! :)

Jetta the Scarface

2010-09-06T21:15:00.000+03:00

Jetta on nyt leikisti-virallisesti The Scarface. Tai ihan vaan Arpinaama.

Juttelin tuttuni (eläintenhoitaja, tietoa siis löytyy) kanssa sikaripunkista, hän oli ehdottomasti sitä mieltä että meidän olisi pitänyt saada täsmälääkkeet heti, eikä vaan odottaa että se alkaa mahdollisesti joskus parantumaan. Viikossa tilanne on silminnähden pahentunut, en halua odottaa että koiran koko naama on hetken päästä karvaton.

Joten sain tälle päivälle eläinlääkäriajan ja kävin vähän vilauttamassa koiraa. Ell suostui antamaan meille ihan oikeaa lääkettä, jonka pitäisi tehota. Sikaripunkkiin on kuulemma kolmea eri lääkettä: Interceptor (erittäin kallis erikoislupalääke, teho on melko hyvä), Advocate (keskihintainen/kallis, pitäisi tehota, mutta ei välttämättä) ja vielä jokin kolmas minkä nimeä en muista (halvin ja paras teho, mutta huonoimmat mahdolliset haittavaikutukset). Meillä on nyt siis Advocatea, yksi ampulli niskaan kahden viikon välein, nyt on kahden kuukauden kuuri aloitettu ja katsotaan miten alkaa tehota. Neljä ampullia maksoi reilut 50 euroa. Advocate tehoaa moniin muihinkin loisiin, joten mikäli sellaisia on, niin nyt päästään niistäkin eroon.

Heti kun tulimme kotiin eläinlääkäristä, Jetta oli äärimmäisen väsynyt. Ja on edelleen. Se virkistyy kyllä hetkellisesti jos minä nousen ylös ja teen jotain, mutta yleisesti koira on väsyneempi kuin ennen lääkityksen aloittamista. Täytyy seurata onko tämä vain väliaikaista vai minkä takia koira on noin veltto. Kuono kutiaa erittäin paljon, Jetta raapi tänään ihon verille saakka (autossa, sillä aikaa kun kävin nopeasti kaupassa). Voin uskoa, että tekee kipeää ja ärsyttää tuollainen jatkuva kutina.

Nyt alkaa toivottavasti hidas paraneminen, toivotaan että jouluksi saadaan täysin terve koira.

Sikaripunkki

2010-09-04T10:39:00.000+03:00

Kiireinen viikko takana ja en ehtinyt kirjoittaa arkipäivinä ollenkaan blogiin.

Kävimme maanantaina eläinlääkärissä, vihdoin! Ensin ell epäili hyvin vahvasti allergiaa aiheuttajaksi, mutta varmuuden vuoksi otti ihonäytteen ja tutki sen. Sieltä paljastuikin runsas sikaripunkkikanta, joka on aiheuttanut kutinaa ja karvanlähtöä kuonon alueella. Jetalla tauti on toistaiseksi paikallinen, vain kolme karvatonta kohtaa. Pahimmillaan koko kroppa voi kärsiä sikaripunkista. Hoitoa kolmen viikon ab-kuuri ja rasvahappo-ravintolisä. Mikäli ei ala paranemaan tai pahenee, niin saadaan vahvemmat lääkkeet, jotka on tarkoitettu juuri sikaripunkin häätöön (kuulemma erittäin kalliita..). Kuono näyttää rajulle, mutta pari arpea naamassa lisää vain Jetan katu-uskottavuutta, eikös vain ;)

Kuono-kuva on otettu viikko sitten, tällä hetkellä karvaton alue on noin 50% suurempi vielä. Paraneminen vie paljon aikaa.

Onneksi tämä sairaus ei haittaa kavereiden kanssa seurustelua. Kuvat petsiemiitistä 29.8.2010.

Kuulumisia

2010-08-27T21:00:00.000+03:00

Jetta loisti taas agilityssä! Nimesimme sen epäviralliseksi pujottelumestariksi. Vain pujottelun sisääntuloa täytyy hioa vielä ja liike toimii täydellisesti. Putki meni helposti ja hyppyradat ihan jees. Pari kertaa törmäsin koiraan juostessa, oma moka kun en osannut hallita jalkojani.. Jetta tekee kyllä juuri niinkuin kädellä näytän, ohjaaja kehui että Jetta on aivan unelma opettaa, seuraa kättä erittäin hyvin. Eräs agiryhmämme jäsenistä tarjosi minulle.. "minä otan tuon valkoisen koiran, niin saat nämä mun kaksi koiraa ja vielä tämän yksilön *osoittaa 12-vuotiasta lastaan*". Nojoo. Voitte arvaa suostuinko vaihtoon :D En luovu kultakimpaleestani mistään hinnasta.

Eläinlääkäriin maanantaina 30.8. Huokailen ja stressaan, mikä koiraa vaivaa. Kalju kohta silmien välissä on kasvanut. Myös huulipielestä on lähtenyt lisää karvaa. Ja toiselle puolelle huuleen on myös tulossa kalju kohta.
Olen seurannut Jettaa ja tullut tulokseen, että karvat on lähtenyt kun Jetta raapii itseään. Se on melko aktiivisesti rapsutellut itseään juuri noista kolmesta kohtaa. Eli pohjimmainen syy tähän olisi kutina? Mutta mikä siellä kuonossa kutittaa, hiiva, pieneliöt, allergia, ötökänpurema, jokin muu? En ole antanut sen raapia enempää naamaa, jottei iho ala vuotaa verta. Nyt voi vaan odottaa maanantaihin ja kuulla sitten tuomio eläinlääkäriltä.

Kuvat ottanut Maija Piippo.

Kaverikoiria!

2010-08-21T16:37:00.000+03:00

Olimme taas kerran Petsieporukalla miittailemassa. Näin komean kuvan Jetasta nappasi Heidi, kiitos hänelle! (Ainoa mikä häiritsee kuvassa on tuo varjo!)
Jetta normaaliin tapaan ensin vetää hurjat hepulit ja leikkii innoissaan, sitten sen alkaa tuoda mulle kiviä ja multakökköjä, joita pitäisi sitten heittää. Mielenkiinto toisiin koiriin laski kuin lehmän häntä! Mutta lopuksi se innostui vielä juoksentelemaan Kida-aussien kanssa.

Eilen lähdimme extemporee-koirapuistoretkelle ja koko reissu kestikin 2,5 tuntia. Käytiin treffaamassa kaverin rottweilernarttu Milli (ja oli puistossa myös toinen tuttu, mastiffi Milli). Ensin koirat eivät meinanneet leikkiä, mutta rottis innostui juoksemaan ja ne rälläsivät hetken ympäri aitausta. Jetta olisi myös innoissaan mennyt juoksemaan 4kk ikäisen whippetin pennun kanssa, mutta he eivät halunneet laskea pentua näin isojen koirien keskelle (ihan ymmärrettävää toisaalta).

Tänään kävimme tapaamassa Jetan siskopuolen tyttöä, Jasin Elämän Ilo Eevi oli oikealta nimeltään. Valkkarinarttu, ikää 3,5 kuukautta. Lyhytkarvainen ihanuus! Lisäksi seurassa oli kaksi suomenlapinkoiraa, narttuja nekin. Toinen lappareista on kovin dominoiva luonteeltaan, ei niinkään että se alistaisi, mutta Jetta välittömästi sen seurassa matelee ja alistuu. Molemmat teki selväksi että Jetta on alempana laumassa. Sen jälkeen kun nämä lapparit hyväksyi valkkarit osaksi laumaa (olimme heidän reviirillään, kotipihalla), niin valkkarit jaksoivat leikkiä ja riehua.

Kyllä voin huokaista helpotuksesta, kun koira on näin avoin ja ystävällinen luonteeltaan. Superb!

Jotain saa, jostain luovutaan

2010-08-17T18:13:00.000+03:00

Pari päivää on käyty uutta koulua ja Jetta on ollut ilokseni rauhallisesti kotona! Odotin ehkä pientä tuhoa, mutta mitään ei ole tapahtunut kotona. Koira jaksaa rauhassa olla sen 8 tuntia. Odotan vähemmän innolla vielä tulevia päiviä kun Jetta on 10 tuntia yksin. Se on ehdoton maksimiraja minulle, minkä koira saa olla yksin kotona ilman virikkeitä.
Aamulenkki on nykyään n. 40 minuuttia ja siihen päälle 10 minuuttia leikkimistä kotipihassa. Heräämme viideltä lähtemään lenkille, vielä toistaiseksi pirteänä kun on valosaa. Saas nähdä kun päivät pimenee..
Iltapäivällä heti koulun jälkeen ulkoilen Jetan kanssa noin 30 minuuttia leikkien ja lenkkeillen. Tarvitsen kuitenkin hetken lepoa ennenkuin voin lähteä pidemmälle lenkille. Illalla pyrin käymään tunnin lenkillä ja mahdollisesti koirapuistossa.

Jetan suupielen karvattomasta kohdasta ei mitään uutta: pysynyt ennallaan. Se ei onneksi enää raavi sitä, ainakaan minun nähden ei ole raapinut.

Mutta! Pitemmittä puheitta, lähden ulkoiluttamaan Jettaa piiitkälle iltalenkille :-)

// Blogger ei suostunut lisäämään kuvaa joten tällä kertaa teksti jää tylsän kuvattomaksi.

Outoja patteja ja kutinaa

2010-08-15T13:59:00.000+03:00

Silloin kun elämä tuntuu menevän hyvin ja terveesti, jonkun on pakko mennä pieleen.

Eli Jetalla on ollut outoja oireita pään alueella. Ensimmäinen oire oli pigmentin muutos hyvin pienellä alueella. Ihmettelin, kun kirsun päältä (juuri siitä kohtaa kun karvoitus alkaa/on harvaa) musta iho meni vaaleanpunaiseksi. Se pieni vaalea läntti oli pari päivää sellainen, sitten ihoa siitä ympäriltä alkoi muuttua vaaleaksi ja seurasin tilannetta. Viikossa vaalean ihomuutokset alkoivat ja hävisivät.

Sitten tämän jälkeen Jetan kuonon päältä, melkein silmien välistä, on lähtenyt hieman karvaa ja iho punoittaa siitä kohtaa. Pari päivää seurailin ja eilen huomasin, että siinä kohdassa on hyvin pieni kohouma, näppylä/patti.

Viimeisen kuukauden ajan Jetta on raapinut etutassullaan pään aluetta. Toisinaan päälaelta, toisinaan kuonosta ja suupielistä. Tänään huomasin, että vasemmalla puolella alasuupielestä on lähtenyt kokonaan karvat! Alue on n. 1x2cm kokoinen ja näyttäisi olevan hieman turvoksissa. Jetta selvästi arastaa sitä kohtaa, kun siihen koskee. Täytyy katsoa päivä-pari, jos koira vielä jatkaa huulen raapimista ja/tai silmien välissä oleva karvaton kohta laajenee, mennään eläinlääkäriin selvittämään.

Minusta nuo vaikuttaa jotenkin allergiaan liittyvältä. Jotain outoa ruoassa? Hyttysen/ötökän/ampiaisen pistoja? Jonkun muun pienen eliön aiheuttama? Kortisonitabletteja mulla on ennestään, mutta en anna niitä koiralle ennen eläinlääkärin tuomiota.

Agilityä ja koirakavereita

2010-08-13T22:06:00.000+03:00

Ollaan käyty nyt kaksi kerta agilityssä ja siihen nähden ollaan tehty ja opittu hyvin paljon. Treenit kestää yleensä sen 2 tuntia, meitä on kolme koirakkoa ja paljon ehditään puuhastella. Tähän mennessä ollaan ohjattu paljon, erilaisia hyppysarjoja, putki ja pussi sujuu loistavasti, rengasta kokeiltiin, pujottelua ollaan treenattu. Kyllä se siitä lähtee! Koira tekee kaiken kympillä, mulla on paljon enempi opittavaa.

Tänään olimme Petsieporukalla koiria leikittämässä. Hyvin extemporee-retki, yksi ehdottaa että mennäänkö ja puolen tunnin päästä siitä ollaan jo kentällä. Kaksi tuntia vierähti melko nopeasti, Jetta on mukavan väsynyt ja onnellinen saamastaan huomiosta. Olen kyllä niin tyytyväinen, kun Jetta on niin sosiaalinen. Hyvin avoin ihmisiä ja toisia koiria kohtaan, se on jatkuvasti haastamassa toisia leikkiin (paitsi jos sille vilauttaa palloa, niin pallon kanssa leikki on hauskempaa). Jetta on sopivan vilkas ja jatkuvasti hereillä siitä, mitä tapahtuu ympärillä. Kotona sisällä sen ei tarvitsisi olla niin terhakka, mutta kun se jää huomiotta, niin osaa onneksi rauhoittua.

Pian paluu arkeen

2010-08-09T20:24:00.000+03:00

Lomaa jäljellä yksi viikko ja sen jälkeen Jetta saa taas tottua 6-8 tunnin yksinoloon päivittäin. Jännityksellä odotan, keksiikö se mitään tuhottavaa vai ei. Viimeaikoina se ei ole järsinyt mitään (koputetaan puuta!), mutta pelkään tietokoneen johtojen puolesta. Ehkä parempi piilottaa ne ensimmäisen yksinoloviikon ajaksi.

Mitään uutta ei ole kamalasti tapahtunut. Lukuunottamatta eilistä myrskyä, joka riehui täällä Lahdessa. Itse olin pakokauhun ilmentymä, mutta Jetta otti ihan rauhassa. Se ei välittänyt salamoinnista, jyrinästä tai muusta yhtään mitään. Ei mitään reaktiota. Kai se ihan positiivinen asia on.

Ruoassa siirrytään Jahti&Vahti energiaan. Kana-riisi oli loppu (kuten yleensä) kaupasta, joten ostettiin energiaa 15kg. Ehkä se sopii Jetalle paremmin, kun on kuitenkin aktiivinen koira kyseessä.

Jetta on saanut nyt 1-vuotis rokotuksen, seuraavan kerran kolmen vuoden päästä paitsi kennelyskä täytyy uusia vuoden päästä. Neiti oli rokotuksessa nätisti ja punnituksessa painoi 28,5kg. Laihtunut kolme kiloa.. Nyt täytyy tarkkailla ettei laihdu enempää. Lisäksi Jetta on päättänyt tiputtaa lähes kaiken pohjavillan kerralla! Karvanlähtö oli loppunut jo hetken aikaa sitten, mutta nyt parina päivänä karvaa lähtee ihan järkyttävä määrä. Harjasin siitä eilen yhden muovikassillisen pohjavillaa, sitä lähtee etenkin kyljistä, mahan alta, jaloista ja selästä. Nyt jopa pystyy tuntemaan Jetan kylkiluut, kun kyljissä ei ole enää pohjavillaa! Toivottavasti tämä äkillinen karvanlähtö on ihan hyvä ja luonnollinen asia, itse en ole koskaan nähnyt tällaista. Repeltä kun ei karvaa lähde niin paljoa, rotikoilla pohjavillat on aika vähissä.

Edistystä koulutuksessa

2010-07-30T21:23:00.002+03:00

Vaivauduin vihdoin ottamaan selvää kuinka tokohyppy opetetaan koiralle. En ole koskaan aiemmin opettanut joten koko liikesarja oli aivan uusi minulle. Uppouduin hetkeksi youtubeen katsomaan tokovideoita ja löysin hyvät ohjeet opettamiseen. Sitten olin valmis itse koitokseen! Sopiva pieni este oli tikapuut pitkittäin maassa, esteen korkeus oli silloin n. 40cm. Harjoittelimme muutaman kerran pelkästään hyppyä, ensin minä menin mukana. Kokeilin antaa hyppykäskyn ja jäin paikalleen - Jetta katsoo hetken minua ja sitten hyppää! Hurjat kehut ja tauko. Hyppy yksin harjoituksia jatkettiin hyvällä menestyksellä. Tähän lopetin treenit ja jatkoin illalla uudestaan. Harjoittelimme esteen edessä seisomista ja minä kävelin puolelta toiselle. Lopuksi kokeilin rohkeasti yhdistää liikkeet, hyppy ja käskin koiran paikalleen seisomaan, hurrasin mielessäni jo siinä vaiheessa kun näin että se malttoi seisoa. Kävelin sivulle ja palkitsin! Näin siis opettelimme tokohypyn päivässä.

Noutoharjoittelu etenee. Tosin olemme vasta ja edelleen vaiheessa esineen pitäminen suussa. Tarjosin kapulaa (joka on tässä vaiheessa sanomalehtirulla) ja Jetta sylkäsi sen tarmokkaasti suustaan. Palkkasin muutaman kerran pelkästään siitä, että se otti sen suuhun. Vihdoin se piti sitä hetken itse suussa, naksautin heti ja heitin pallon palkaksi. Jetta lähti juoksemaan pallon perään kapula suussaan ja piti sitä niin kauan kun vaihtoi sen palloon! Ihan uskomaton näky koiralta jolle esineen pidon opettaminen on ollut niin vaikeaa! Nauroin ilosta ja leikitin Jettaa paljon, treenit loppui siihen.

Tyytyväinen, kieltämättä. Lenkillä koirien ohitukset eivät suju kuten pitäisi. En ymmärrä miksi täällä päin koiria vain ei näy lenkeillä, eikö niitä ulkoiluteta ollenkaan. Hyvin harvoin, 1-2 kertaa päivässä koirakko tulee vastaan. Ohituksia ja kontaktia pitäisi päästä harjoittelemaan paljon, mutta se on täysin mahdotonta tässä elottomassa lähiössä. Ehdotuksia, missä päin Lahtea liikkuu paljon koiria?! Menenkö pörräämään koirapuiston ympärille?

Kuvassa Jetta on vielä talvikarvassaan. Näyttää hauskalta nuo pitkät mahanaluskarvat, olen jo tottunut tähän slimmiin versioon koirastani!

Tuunattu blogi

2010-07-30T11:04:00.000+03:00

Sain vihdoin sen odotetun inspiraation tuunata Jetan blogia hieman persoonallisemmaksi. Värimaailman keksiminen vei hetken, mutta päädyin mintunvihreä-violetti yhdistelmään. Lisäsin myös pari erillistä sivua blogiin, joissa on lyhyet kertomukset eläimistä ja ihmisistä joita täällä blogissa kovasti mainostetaan.

Luonnetesti-arvio

2010-07-29T14:55:00.001+03:00

Syksyllä 2011 menemme luonnetestiin ja uusimman Koiramme-lehden tulkitsemana arvioin Jetan mahdollisen luonnetestituloksen. Osa kohdista on hyvin selviä ja osa on melko arvioita, kaikkia tilanteita ei ole tullut esiin normaalielämässä. Saadaan ainakin nauraa vuoden päästä kun tulokset ovat aivan eri kun mitä itse olen arvioinut :-D

Toimintakyky
+1 kohtuullinen (pisteet 1x15=15)

Terävyys
+1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (pisteet 1x1=1)

Puolustushalu
+1 Pieni (pisteet 1x1=1)

Taisteluhalu
-1 Pieni (pisteet -1x10=-10)

Hermorakenne
+1 Hieman rauhaton (pisteet 1x35=35)
(tai +2 Tasapainoinen)

Temperamentti
+3 Vilkas (pisteet 3x15=45)

Kovuus
+1 Hieman pehmeä (pisteet 1x8=8)

Luoksepäästävyys
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (pisteet 3x15=45)

Laukauspelottomuus
+++ Laukausvarma

Tulos olisi 140.

Rotumääritelmä sanoo, "Eloisa, valpas ja tarkkaavainen, ei hermostunut. Voi olla hieman varautunut vieraita kohtaan, ei kuitenkaan koskaan pelokas eikä aggressiivinen.", ja kyllähän Jetta taitaa olla luonteeltaan melkolailla rotumääritelmän kaltainen koira :)

Huh hellettä

2010-07-29T09:29:00.001+03:00

Pari kuvaa tokotreeneistä viime viikolta, jotka järjestettiin kivalla petsieporukalla. Ja aivan mahtavan iso kiitos kuvaajalle, mukava saada välillä oikeasti hyviä kuvia, kun minun sekunda-kameralla saa pelkkää kakkos-laatua.

Eilen käytiin iltayöstä Leevi-velikoiran kanssa lenkillä. Varoitin jo ennen lenkille lähtöä että meno voi olla hurja, ainakin viimeksi kaverikoirien kanssa se oli melkoista rempomista ja vetämistä. Mutta maalasin taas piruja seinille ihan turhaan! Kauniisti vetämättä vierekkäin käveli molemmat koirat, ja voi sitä riemua kun päästimme ne irti juoksemaan hiekkatielle ja pellolle. Eilen olikin Lahdessa kesän lämpöennätys +35 ja se kyllä tuntui. Kun lämpötila laski +30 asteeseen, tuntui jo helpottavalle. Se taas on kovin huolestuttavaa, että tottuu kuumiin lämpötiloihin näin helposti. Koko päivän vietimme koiran kanssa kotona, aamulla käytiin pitkä lenkki ja päivällä metsässä. Kyllä Jetasta huomasi, ettei ole saanut liikuntaa paljoa, kun koira alkaa hyppiä seinille ja räjähtää kohta. Mutta ei vaan pysty lähteä helteeseen juoksuttaa koiraa, sitten juostaan molemmat lujaa lääkäriin nesteytykseen.

Nyt täytyy kirjoittaa Jetalle iso sydän < 3

On se niin hieno koira. Rakas.

Kuin uusi koirapentu

2010-07-28T16:07:00.001+03:00

Note, en ole saanut uutta koiranpentua. Mutta Jetta nyt käyttäytyy, kuin olisi pentu vilkkaimmassa iässään. Rullaluistelijat ja -lautailijat, mopot, roskat maassa, perhoset, hyönteiset, toiset koirat, eläimet, linnut, se reagoi kaikkeen mahdolliseen todella voimakkaasti. Kaikki on taas "uutta ja ihmeellistä". Pyöräilijät eivät enää herätä kummastusta, onneksi.

Helle on kyllä koiran vihollinen. Emme voi lenkkeillä siinä klo 11-20 välillä kun lämpötila on yli 30 astetta. Yritän tarjota sisällä aktiviteetteja ja ulkona varjossa leikkejä. Eilen teimme iltalenkin klo 22-23:30, kävelimme koirapuistoon ja siellä oli vielä neljä koiraa (tiedän, sääntöjen mukaan ei klo 21 jälkeen, mutta yksikään koira ei haukkunut, joten rauha säilyi). Muutenkin tuntui, että ihmiset olivat tosi paljon liikkeellä siinä 23 aikaan. Mopoja oli enemmän kuin autoja liikenteessä. Pari mopoa ohitti meidät jalkakäytävällä (!), toinen tajusi hidastaa kun huomasi koiran, toinen tuli erittäin lujaa ja minä säikähdin erittäin paljon yllättävää mopoa. Mulla alkoi tulla jo huono olo, kun olin syönyt huonosti päivällä, mutta hetken pelasti hektinen tapahtuma: Takaa kuuluu jumputus ja jokin auto lähestyy. Mopoauto ajaa selvästi yli 50km/h meistä ohi (autotiellä). Perässä tulee yhtä lujaa poliisiauto valot päällä, pysäyttää mopoauton. Siinä oli illan naurut, saavat pojat tutista peloissaan kun ajavat viritetyllä mopolla.

Etutassujen kutina ei ota loppuakseen. Alan jo epäillä, ettei ole kyse hiivasta. Kolmesti olen pessyt tassut Malasebilla, kutina on vähentynyt ehkä hieman, mutta ei kokonaan. Täytyy vielä jatkaa pesua pari viikkoa ja katsoa mikä on tilanne. Ja kysyä eläinlääkäriltä asiasta, kun menemme rokotukseen.

Kuvavalintani tähän blogitekstiin on yksinkertainen, kaunis ja onnistunut tilannekuva. Tosin taustalla oleva musta mörkö Repe häiritsee hieman, mutta nopeasti katsottuna sitä ei huomaa.

Pujotteluvideo

2010-07-27T17:39:00.000+03:00

Pujottelu 6 kepillä. Meillä oli alunperin 8 keppiä, mutta kaksi niistä katosi mysteerisesti. Ja kyllä - kepit ovat kovamuovisia hevosaitatolppia. Pujottelua on harjoiteltu pikkupennusta saakka ja ihan hyvään tulokseen ollaan päästy.

Teinityttö uhoilee

2010-07-26T19:12:00.000+03:00

Jetassa on näkynyt muutos, joka vaikuttaisi murrosiältä. Olenkin ihmetellyt kun neiti on ollut erittäin helppo koira kaikella tavoin (paitsi sairastelut..). Nyt on ilmassa pientä uhoamista, rajojen kokeilua ja lenkeillä saattaa sanoa toisille koirille jotain. Pidän itse matalaa profiilia, määrätietoinen, johdonmukainen hiljainen lauman johtaja.

Koulutusrintamalla jotain uutta. Esineen pito on vihdoin edistynyt, olen onnistunut naksuttelemaan oikeassa kohtaa. Jetta pitää esinettä 1-2 sekuntia suussa. Lisäksi ollaan treenattu kohdentamista hiirimatolla.

Päivällä pyöräilin agrimarkettiin hakemaan koiranruokaa. 4kg J&V-säkin pystyy kuljettamaan pyörän tarakalla, ensikerralla täytyy lainata autoa ja ostaa isompi säkki, tulee halvemmaksi.

Äsken sattui hauska juttu. Jetta heräsi uniltaan ja alkoi touhuta kaikenlaista. Ensin se kantoi tähän minulle pallon. Sitten löytyi luu ja muita leluja. Seurasin sivusilmällä sen touhuja, yhtäkkiä kuului "riiips raaps" neiti repii omaa petiään. Nousin ylös tuolista hiljaa ja koira lopetti heti repimisen ja kävi maate pedille. Hyvä ettei tarvinnut sanoa mitään. Olen ottanut uuden moton koirankoulutukseen ja koiran kanssa elämiseen: Vähemmän on enemmän.

Iltalenkille pitäisi lähteä kun koiralla riittäisi nyt virtaa, mutta ulkona on edelleen +31 lämmintä. Päivällä on ollut lähemmäs +34 ilmatieteen laitoksen mukaan. Täytyy kehittää jotain tekemistä pihalla, kunnes ilma oikeasti viilenee. Taitaa mennä yli iltakymmenen ennenkuin aurinko poistuu näkyvistä.

Tokotoko

2010-07-23T22:26:00.001+03:00

Treenasimme mukavalla ryhmällä itsenäisesti tänään.

Harjoittelin Jetan kanssa mitä sattui tulemaan mieleen, täytyisi ensikerralla ehkä suunnitella paremmin.. 8-)
Seuraus kävellen - melko hyvin. Namipalkka vaan ei ole kaikista paras palkka, ja pallon kanssa on vaikea harjoitella ryhmässä. En viitsinyt alkaa heittelemään, ei kaikki koirat välttämättä ois tykännyt.
Seuraus käännökset - tein muutaman. Ja ne meni hyvin. Eli aikaisempi harjoittelumme on onnistunut :)
Seuraus juosten - joo. Hyvin. Motivaatio miinuksella, mutta katsekontakti pysyi.
Seuraa ja seis seisomaan - meni hyvin, tein pari kertaa ja se riitti. Tän kanssa on ollut ongelmia aiemmin.
Sivu - Puolet sivulle tuloista oli täydellisiä eli osui kohdalleen, puolet meni taas hieman metsään ja koira korjasi asennon itsenäisesti.
Paikalla makuu - itsenäisesti tehtynä meni hyvin. Kerran ennakoi istumaan. Odotusajan olen pitänyt lyhyenä, koska emme ole harjoitelleet tätä vielä paljoa. Mutta ryhmässä keskittymiskyky katosi, kun muutaman kymmenen metrin päässä juoksenteli koiria, jotka eivät treenanneet. Jetalle oli liian kova pala nähdä toiset leikkimässä joten toimintakyky katosi täysin.
Luoksetulo - Hyvä. Tuli joka kerta luokse, mutta vauhtia olisi saanut olla enemmän. Edelleen - namipalkka ei ole paras palkka tälle nirsolle koiralle.

Kokonaisvaltaisesti olen hyvin tyytyväinen siihen nähden, että ei olla treenattu toisten koirien seurassa paljoa viime aikoina. Ja huomioon ottaen se, että Jetta oli ennen treenejä leikkinyt tunnin rajusti velikoiran kanssa, joten pientä väsymystä oli jo havaittavissa. Tiedä sitten kuinka hyvin olisi mennyt täydellä latingilla.

Duracell

2010-07-23T13:00:00.001+03:00

Olen antanut Jetalle monta uutta nimeä tässä pikkuhiljaa kun neiti on kasvanut. Tässä muutamia:

Silppuri: Pitää huolen, että reseptivihkoni on paloiteltu.
Puutarhuri: Kukkapenkkien möyhentäminen, ruohon leikkaus ja kukkien syöminen kuuluu asiaan.
Metsuri: Kaikki ylimääräiset risut revitään ja maanpinnallinen juurikko on myös tuhottava.
Duracell: Kestää, kestää ja kestää. Tästä et saa virtaa loppumaan millään.
Metukka: Jetta = Jetsu = Jetukka = Metukka
Seuraneiti/Missi: Huolehtii, että kenenkään ei tarvitse olla hetkeäkään yksin.
Beckham: Erittäin hyvä ellei täydellinen jalkapallon pyörittäjä.

Harjoiteltiin taas pitkästä aikaa pujottelua. Vasemman puoleinen ohjaus onnistui hyvin ja 2/3 virheetöntä suoritusta. Ensimmäistä kertaa kokeilin oikean puoleista ohjausta. Koira tuijottaa ja hyppii kuin pölkystä olisi saanut päähän ja ikinä edes nähnyt keppejä. Siinäpä onkin meillä hieman harjoiteltavaa...